tiistai 31. joulukuuta 2013

to do 2013 - how did I do?

Vuoden viimeiset hetket lähenevät loppuaan ja on aika jälleen pieneen katsaukseen siitä, miten vuosi sitten tavoitteeksi asettamani kohdat toteutuivat. Tiedän jo yleiskatsaukselta, että ei niin hyvin kuin toivoisin; tämä vuosi on mennyt arjen pyörittelyssä, uuteen duunipaikkaan rakastuessa ja vain vähän omien, itsekkäiden tarpeiden huomioinnissa. Mutta, lets have a look:

   
1. "Kyltyyri, kyltyyri, kyltyyri!"
Tänä vuonna olen edelleen lukenut erittäin paljon ja kaikenlaista kirjallisuutta. Teatterissa olen käynyt vähemmän kuin suunnittelin - tänä vuonna jopa Vartiovuorenmäen kesäteatteri jäi näkemättä. Runoja olen lukenut enemmän, olen nauttinut tanssiesityksistä ja hyvästä musiikista. Museoista olen kokenut mm. KGB-museon, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Fifty-sixty siis.

Teksti KGB -huoneen ovessa. Ei juuri herätä epäilyjä jos ovessa lukee "täällä ei ole mitään" :D
KGB -huone Hotelli Virussa
 
2. Huomioi itsesi
Alkuvuosi meni asian suhteen aivan loistavasti, koitin kanavoida täydellisyyden tavoitteluun tuhrautuvan energian itseeni ja elää hetkessä, hitaasti, huomioiden ympäristöä ja muita ihmisiä, nauttien. Puolessa välissä vuotta vaihdoin työpaikkaa, jolloin perfektionisti-minä nosti jälleen ammatillista päätään. Mutta, olen kuitenkin tavoitellut täydellisyyttä vain maltillisissa määrin, enkä ole unohtanut itseäni omien vaatimusteni alle. Pärjäsin tässä kohdassa siis melko hyvin!
  
3. Kuntoile
 Ei. Tämä ei kerrassaan onnistunut. Alkuvuoden aikana koitin ottaa arjen rutiineiksi tietyt kuntoilumuodot, mutta intoni lopahti ennen kuin edes kunnolla alkoi. Koitan tehdä parannuksen aina kaikki tai ei mitään -tyyliin, ja sen vuoksi "uuden elämäntavan" ylläpitäminen on aina huipputyölästä. Nyt loppuvuoden aikana olen tehnyt pohjatyötä itseni kanssa asian suhteen ja uskoisin, että pienin askelin uudet tavat on helpompi hyväksyä. Toisin sanoen ja kohtaan kaksi viitaten, kun turha stressaaminen asiasta saadaan sivutettua, niin eteenpäin menemisen luulisi olevan helpompaa.
   
4. Ulkoile enemmän, säässä kuin säässä
Ääh. En tosiaan ole ulkoilmaihminen mitä tulee niihin räntäsateisiin tai kuraan tai pakkaslukemiin. Olen kuitenkin ulkoillut enemmän. Syksyllä teimme useita metsäretkiä, kesällä vietimme aikaa pihalle puuhaten sekä uimarannalla loikoillen. Kevät on lempiaikaani nykyään, rakastan ensimmäisiä auringonsäteitä ja maasta pikkuhiljaa puskevia krookuksia. Silloin on ilo ulkoilla. Mutta kaikki ääriolosuhteet, yöh.
    
5. Laihdu
Noup. Samoissa kiloissa ollaan edelleen. Tietoisempana, valmiimpana kylläkin. Käyn kohta keski-ikään, joten asialle olisi totta tosiaan tehtävä jotakin. Pian.


  
6. Käytä aikaa uuden opetteluun
Keväällä vietin useita itsetutkiskelun hetkiä ja opin omasta itsestäni todella paljon. Ymmärrän joitain valintojani todella paljon paremmin, osaan määritellä jaksamisen rajat ja paneudun itseeni aivan uudenlaisella innolla. Minä olen ainutlaatuinen, tärkeä kokonaisuus, jota ei toista samanlaista ole olemassakaan. Ammatillinen oppiminen oli uuden työn vuoksi pakollistakin, mutta myös erittäin nautinnollista ja antoisaa. I loved it! Kielen opiskelua varten olen katsonut kansalaisopiston sivuja, mutta Salossa ei ole tarjolla eestin kielen opetusta, ja juuri sitä haluaisin oppia.
    
7. Leivo lisää
Khyllä! Olen tehnyt kaikkea omasta näkökulmastani hurjan villiä, kuten käyttänyt liivatetta ja irtopohjavuokaa. Joulun alla tein usean satsin kermatoffeeta, kokosin piparkakkutalon sulalla sokerilla ja pyörittelin hassuja piparipalloja.
   
8. Tatuoidu
Olen tatuoitunut ja peräti kahdesti. Uusin suunnitelma on jätetty taiteilijalle ja alkuvuodesta varailen aikaa asialle. Jei!

 

9. Hemmottele perhettä
Mitään varsinaista hemmottelua perheeni ei ole saanut, toki pieniä, suloisia, hymyilyttäviä juttuja arjen keskellä. Peikkoprinsessa pääsi syntymäpäivänään fanitytöksi Robinin konserttiin, mutta muuten hemmottelu on ollut vain pieniä bonuksia. Eivätkä marsut saaneet ulkohäkkiä. :/
      
10. Tapaa ystäviä
Olen tämän vuoden aikana tavannut ystäviä mielestäni melko kiitettävästi. Rakkaimmat ovat pysyneet rinnalla ja maalle verkostoitumisen myötä olen saanut todella paljon myös uusia kavereita. Vapaat illat ja viikonloput ovat helpottaneet ystävien tapailua, vaikka edelleen tapaamatta on jäänyt niitä jotka nauttivat itse arkivapaista.
      
11. Tee seikkailu
Nää. Kävimme kyllä Puuhamaassa, mutta tulimme turvallisesti kotiin yöksi. Uusia paikkakuntia listalle kertyi Vihti, Karkkila ja Hyvinkää, joista jälkimmäisen läpi vain ajoimme. Telttailu, lapsuuden maisemiin paluu ja uusien paikkojen tutkiminen jäivät siis ensi vuoteen.
      
12. Seuraa omaa polkuasi
Sanoisin että paremmin. Olen minä, omine arvoineni ja uskomuksineni. Minulla on oma tyyli pukeutua, sisustaa, meikata, kasvattaa lasta, laittaa ruokaa, hoitaa eläimeni, tehdä työni. Minä olen minä, ainutlaatuinen tyyppi, kaikkine vikoinenikin.




Ihanaa Uutta Vuotta 2014!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Yule 2013

Varsinaista Yulea vietimme asiaankuuluvasti 21.12 talvipäivänseisauksena eli vuoden pimeimpänä päivänä. Kokosimme peikkoprinsessan kanssa piparkakkutalon, teimme joulutorttuja ja laitoimme joulukoristeita paikalleen. Kiirettä ei pidetty, vaan välillä istuskeltiin myös sohvalla katsomassa lastenohjelmia tai torkkumassa (saatte arvata kumpi teki kumpaa, haha). Illalla laitoin kynttilät palaamaan ja tunnelmoin punaviinilasillisen kera. Mies oli duunissa eli poissa jaloista. ;)

 

Piparitalossa ei meinannut katto pysyä oikein paikallaan, vaikka sokeriliimaa on öbaut litra joka välissä. Onhan tuo hieman surullisen näköinen, mutta mitäpä siitä. Pääasia että sen tekeminen oli kivaa! Joulukoristeet ovat kodissani yleensä aina melko maltillisia, vain muutamia punaisia liinoja tai tonttu-ukkoja. Tänä vuonna hankin uuden jouluverhon keittiöön, sillä ihastuin syksyllä tuollaisiin sidottaviin juttuihin. Koitin etsiä myös uutta mattoa, mutta sellaista en löytänyt. Joulukoristuksista kirkko, joka sijaitsee stereoiden päällä on joulumuistiainen miehen perheeltä. Hopeisen kellon on peikkoprinsessa askarrellut päiväkodissa (loistava idea btw). Kynttilöitä on paljon ympäri kotia ja muutamat varsinaiset jouluvalotkin on laitettu paikoilleen. Niistä vaan saa aina kovin huonoja kuvia, joten en ottanut niitä lainkaan.


Jouluverho keittiössä




Joulukuusi on sama valkoinen kuin viime vuonnakin. Ensi vuodeksi olen kyllä suunnitellut hankkivani tavan vihreän kuusen, joko tuollaisen muovisen tai sitten rupeamme hankkimaan aidon kuusen tästä eteenpäin. Siitä tulee niin mahtava jouluinen tuoksu kotiin! Tänä vuonna kuusessamme ei ole edes lainkaan valoja, eli joulukoristelumme ovat todellakin jääneet minimaalisiksi. Kohtahan ne saa toki jo ottaa pois ja alkaa valmistella kevättä. Mutta ennen sitä tsemppaan vielä muutaman postauksen, olen nimittäin saanut Korvatunturin herralta hurjasti kaikkia muistiaisia ja sitten täytyy vielä käydä läpi to do-lista.


Toivottavasti kaikilla on ollut ihana ja rentouttava Yule + joulu!

lauantai 7. joulukuuta 2013

independence day

Onnea itsenäinen Suomi 96v.  




Joka itsenäisyyspäivä olen yrittänyt olla tv:n ääressä fiilistelemässä Tuntematonta sotilasta ja seuraamassa Linnanjuhlia. Monesti niitä on katsottu myös töissä ollessa, mutta tänä vuonna sain nauttia itsenäisyyden juhlistamisesta ihan kotosalla. Ensin vietin hyvän tovin siivoten ja olin melkoisen vihoissani perheelle, joka ei ollut laittanut tikkua ristiin asian eteen edeltävinä päivinä. Otti kovasti päähän heiluttaa imuria itsenäisyyspäivänä. Mutta sitten mietin, että mikäs sen mukavampaa oikeastaan, kuin siivota omaa kotia itsenäisessä maassamme. 

Tänä vuonna Yle oli viisaudessaan siirtänyt Tuntemattoman sotilaan esitysajan myöhäisiltaan alkamaan klo 22.30. Onneksi huomasin, että Iltasanomien netistä klassikon pääsee katsomaan jo klo 12 alkaen. Niinpä siivouksen jälkeen linnottauduin sohvalle kuulokkeet päässä ja nessu-paketti vieressä seuraamaan tuota aikamme yhtä upeimmista teoksista. Nessuja tarvittiin sekä surun että ilon kyynelten vuoksi. Uskomattoman hyväntuulista sakkia siellä on ollut sotimassa, vaikka olot ovat olleet mitä ovat.

"Et sie minnuu tunne? Mie olen Rokan Antti. Maanviljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini."
"Joka pelkää se menköön, minä en lähde. Minä seison kovennettua."


Puolen välin paikkeilla leffaa painoin pausea ja seurasin epä-Linnanjuhlia. Kättelyt menivät aivan ohitse, vain muutaman ehdin katsoa, mutta show oli kyllä mahtava! Tämän jälkeen katselin Tuntemattoman loppuun ja viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa kuuntelin vielä tämän:


Tästä tulee aina mieleen edesmennyt vaari ja hänen hautajaisensa. Olen ollut 12v. kun vaari haudattiin, enkä muista päivästä juuri muuta kuin tämän kappaleen ja sitä seuranneen tunnelman. Edelleen tämän kuuleminen saa palan kurkkuun. Hieno kappale, kyllä.