keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Anyan aakkoset

Kirjoittelen ajankuluksi postausta asioista, jotka ovat minulle tärkeitä ja jotka ovat vaikuttaneet elämääni ja arvoihini. Priorisointi -ongelman vuoksi listaan asiat aina yhtä kätevään ja puolueettomaan aakkosjärjestykseen. :)


Aitous
Siis ihmisten. En kestä ihmisiä, jotka esittävät, valehtelevat, manipuloivat, ovat aina sitä mistä hyötyvät eniten. Materian aitoudesta en niinkään ole kiinnostunut. Jos joku haluaa ostaa feikki-guccin, niin sallittakoon se hänelle. 

Being me
Olen varsin ylpeä itsestäni, tyylistäni ja mielipiteistäni. Parasta on olla sellainen kuin itse haluaa, ilman mitään muiden miellyttämisenhalua tai väkinäistä massaan sulautumista. Minä ainakin olen minä, juuri sellainen kuin haluan, kaikkine virheineni ja hyvine puolineni. 

Celsiukset
Olen ehdottomasti syksy-ihmisiä. Rakastan ruskan värejä ja sitä luopumisen tuskaa, jota tunnen jokaisena syksynä, kun omenat kypsyvät ja lehdet putoilevat. Luonnon talvilevolle käymisessä on jotain mielettömän kaunista ja surullista. Silti toivoisin, että celsiukset pysyisivät plussan puolella. 

Discoilu
Hyvien ystävien kanssa kekkeröinti on parhautta! (Harmi, että yksi parhaista on kaukana poissa ja tulee vasta joskus keväällä kotiin.. Terkkuja sinne etelään!)

Elämänkokemus
Kasvatus on mennyt aina vain vapaampaan suuntaan; nuoriso syljeksii bussiaseman pihan yhdeksi jättimäiseksi märkävyöhykkeeksi, hengaa ulkona yötä myöten ja on epäkohteliasta. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta heihinhän ei luonnollisesti kiinnitä niin paljoa huomiota kuin tähän toiseen ääripäähän. Vanhempien ihmisten kunnoittamisen pitäisi olla sisäsyntyistä tai ainakin jokaiselle lapselle kasvatuksessa opetettu asia. Kumaraselkäiselle muorille voi antaa bussissa paikan ja rollaatorin kanssa kulkevalle pappalle avata oven. Mutta ei, ehei! Silti kuitenkin brassaillaan isänmaallisuudella. Mistäs tietävät, ettei muori ehkä ole ollut lotta tai vaikka pappa olisi suurempikin sotasankari? Niin joo, ja joskus joku ikääntyneempi saattaa antaa hyviäkin neuvoja, vaikka usein niille vain tuhahdellaan. Heidän neuvonsa yleensä kuitenkin perustuvat juuri tähän elämänkokemukseen, jota heillä on huomattavasti enemmän kuin vaikka minulla.

Feta
Hmm, mitä herkkua! Ja sopii melkeinpä mihin ruokaan tai salaattiin vain.

Gdańsk
Aivan mielettömän upea, ihmeellinen kaupunki! Pure love <3 ! Ensi kesän matka on jo suunniteltu, muttei vielä varattu. Tällä kertaa meinaamme katsastaa Gdańskin lisäksi kaksi muuta Puolan ns. kolmoiskaupungista, eli Gdynian ja Sopotin. En malta odottaa että päästään reissuun!

Gdańskin vanha kaupunki kesällä 

Gdańsk samasta kohtaa joulun alla


Huumori
Ihmiset ovat, mistä lie nyky-yhteiskunnan ihanteesta johtuen, usein aivan helvetin takakireitä. Vaikeina aikoina huumori auttaa selviytymään, mutta yleisempänä tapana on murjottaa ja kieriä itsesäälissä. Minä omaan jännän huumorintajun ja nauran mielelläni päivittäin.

Isi
Minusta on tullut "vanhemmiten" varsinainen isin tyttö. Isi auttaa ja lohduttaa edelleen, vaikka olenkin jo aikuinen. <3

Jakaminen
Elämä on sata kertaa helpompaa, kun voi jakaa ilot ja surut jonkun kanssa. Enkä tarkoita nyt välttämättä puolisoa, vaan myös ystäviä, mummeja, kissoja, julisteen yksisarvista... Pääasia, että on joku jolle kertoo elämästään. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu murhe on enää puolikas murhe!

Kierrättäminen
Kierrättäminen ei vaadi paljoakaan vaivannäköä, ja sillä voidaan tehokkaasti vähentää kaatopaikalle joutuvan tavaran määrää. Lajittelu on helppoa, kun eri tyyppisille jätteille hommaa oman astian. Omasta kaapistani löytyy sekajäte, metalli-, pahvi-, paperi- ja lasitavaralle oma paikkansa. Biojäteastia olisi varsin käytännöllinen, mutta sen tyhjentämiselle en valitettavasti vielä ole keksinyt paikkaa.

Lepo
Ehdottoman tärkeää! Minä olen varsin runsasuninen henkilö, jolle vasta 9 tunnin yöunet takaavat virkeän olon seuraavaksi aamuksi. Jaksaahan sitä vähemmilläkin unilla, mutta joskus ne univelat on kuitenkin pakko purkaa. Ja mikäs sen ihanampaa, kuin heittäytyä sänkyyn silloin, kun oikein kovasti väsyttää. Herätyskello = epäystävä! :D

Musiikki
Kuuntelen kotona ollessani varsin harvoin musiikkia, koska minullahan ei ole minkään sortin musiikkivehjettä. Tai tokihan sitä voisi kuunnella vaikka tietokoneelta, mutta olen turhan laiska lataamaan biisejä mihinkään tms. Niinpä en myöskään tiedä millainen musiikki koskakin on sitä ns. kuuminta hottia. Musiikin saralta omaa päivääni rytmittävät lastenlaulut ja satunnaiset youtubesta kuunnellut kipaleet, nekin vanhoilta lempparibändeiltäni tai -artisteiltani. 


Tämä heppu on ollut yksi suosikeistani jo pitkään, ja juuri tämän kyseisen biisin tuntee varmasti jokainen. The King lainasi nimensä myös lemmikillemme, pienelle leijonanharjas-hermeliinijänekselle.

Elvis


Nuuskamuikkunen
Sillä vaan on noi elämänarvot kohdillaan: Muikkunen ei stressaa, ei omista asuntoa, kalastaa lähipurosta ruokansa, eikä tee muuta työtä. Teltta on tarpeeksi hyvä kodiksi, tai sitten voi yöpyä Muumitalossa. Retkelle lähdetään kun siltä tuntuu, ja takaisin tullaan samalla aikataululla. Yksillä vaatteilla pärjää pitkälle ja hattu peittää sekaisen kuontalon. Go Muikkunen!

Ostostelu
Nojoo, jokainen nainen kai pitää shoppailusta. Viime aikoina en kylläkään ole ostostellut juuri mitään, sillä sen lisäksi, että opiskelu ei oikein lyö leiville, en myöskään ole löytänyt oikein mitään tyylistäni. En siis vaatetta, enkä sisustusjuttuja. Jopa lastenvaateosasto on jättänyt minut kylmäksi. Olenkohan ehkä jotenkin ronkeli?

Punaviini
Lasillinen punaviiniä pelastaa kyllä paskimmankin päivän. :D

Quuhulluus
Asia, johon en muuten usko, mutta jostain syystä sitä silti aina sanoo huonosti nukutun yön jälkeen "mahtoiko se olla täysikuu viime yönä?" Äitini ja pikkuveljeni kyllä oikeasti valvovat (tai ainakin valvoivat, olisivatkohan jo oppineet nukkumaan?) täysikuun yöt, hulluutta tai ei.. :D

Rikkaus
En tarkoita tässä rahaa, vaan sitä kaikkea rikkautta, mitä jokaisella on riippumatta iästä, sukupuolesta, elämäntilanteesta etc. Muistot, läheiset, osaaminen. Niitä jokaisen pitäisi muistaa vaalia.
 
Sadut
Oi, ihanat lastensadut, joissa norsut ovat raidallisia, oravat käyttävät saippuaa ja kaikilla on hassut nimet! Ja ne, jotka ovat vähän pelottavia tai aika jännittäviä, sellaisia, joita lapsi haluaa lukea pitäen kiinni kädestä.

T
Rakastan työtäni. En ehkä ihan joka päivä, mutta lähestulkoon. Olen peruskoululaisesta asti tiennyt, mille alalle lähden, ja sillä tiellä olen edelleen. Toki olen joskus miettinyt, että millaista olisi tehdä jotain aivan muuta, mutten ole koskaan keksinyt mitä se "aivan muuta" olisi. Uskon, että tämä on juuri se minun juttuni.

Ulkoilu
En kylläkään ole mikään ulkoilmaihminen, mutta kauniilla ilmalla ulkoilu on todella mieltäylentävää. Ja varsinkin kesällä tulee ulkoiltua paljon, meille sen onneksi mahdollistaa isohko piha, jossa on monenlaista kuopsuteltavaa!

Vauvat
Voiko olla mitään ihanampaa?! Pienen pieni nyytti, uudelta vauvalta tuoksuva suloinen olento. Ne pikkiriikkiset sormet, jotka tarraavat kiinni sinuun ja se ensimmäinen hymy. <3



Xylofoni
Olisi hauskaa osata soittaa jotain oikeaa soitinta. Ei välttämättä ksylofonia, mutta jotain. Aikani tai kärsivällisyyteni eivät kuitenkaan ole koskaan riittäneet moiseen harrastukseen. Ja oikeastaan se kai riittää, että tyttöni on tosi taitava ksylofonisti (lue: tyttöni rakastaisi hakata ksylofonia kaksin käsin niin, että siitä lähti aivan mieletön, korvia raastava meteli.. Jonkun siivouksen yhteydessä kyseinen kapine sitten katosikin "mystisesti"!)
 
Ystävät
Rakkaat ja rasittavat. :D Ystävät ovat ihan loistavia! Ne ovat läsnä silloin kuin haluat (ei välttämättä fyysisesti, mutta psyykkisesti), antavat tilaa kun sitä tarvitset, arvostelevat kanssaihmisiä kanssasi ja kehuvat sinua kun kaipaat sitä.  
"A true friend will bail you out of jail, but a real friend will be sitting next to you saying; Damn! That shit was fun!"

Zoolandia
Eipä ole koskaan tullut käytyä ko. paikassa, vaikka tässä kulmilla asutaankin. Sen sijaan Korkeasaaressa ja Ähtärin eläinpuistossa on tullut vierailtua. Eläintarhassa käymisessä on hyvät ja huonot puolensa: on kiva nähdä monenlaisia eläimiä, ja häkkien edustalla olevat taulut yleensä kertovat pikku faktoja eläimistä, mutta... ne häkit. :( Vaikkeivät eläimet luonnossakaan pärjäisi, kun ovat kerta tottuneet elämään eläintarhassa.

Åbo
Kaupunki, jonka kupeessa olen kasvanut, jossa olen ensimmäistä kertaa asunut yksin, jossa opiskelin, rakastuin, bailasin, tein töitä, kävin teatterissa, jonka kirjastoa kulutin, jossa tulin raskaaksi, nautin kesästä, synnytin, tapasin uusia ihmisiä... Turku <3


Äitiys
On ehdottomasti, täysin varmasti ja valehtelematta maailman parasta! Parasta, mitä minulle on ikinä koskaan tapahtunut. Rakas peikkoprinsessani on minulle tärkeintä.

Öiset juttutuokiot
Ne, joihin toisen joutuu herättämään, ja silloinkin yleensä jonkun täysin älyttömän päähänpiston vuoksi. :) Tosin maailman parantaminen on parasta öiseen aikaan!


Huhhuh, olipas urakka. Aikaa tällä sai tosiaan tapettua, koska joillekin kirjaimille oli tosi vaikea keksiä mitään sanaa, saati sellaista joka liittyisi minuun. Zoolandia ei kuuluisi listaani, mutta lähempänä minua se silti on kuin zeppeliini.. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin keksiä sana R-kirjaimelle. o.O Kuvat tarjoaa Google, lukuunottamatta jänestä. Hauskaa loppuviikkoa!



sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kulttuurin lähteillä

Olen viimepäivinä kunnostautunut jälleen kulttuurin saralla. Viimeisimmästä teatterikäynnistäni rupeaa olemaan jo tarpeeksi pitkä aika, joten päätin tehdä asialle jotain. Niinpä surffailin lippupalvelun sivustolle huomaamaan, että kaikki Infernal Musical 1827 -näytökset ovat loppuunmyytyjä. Fuck. Kulttuurin lisääminen elämääni ei siis alkanut kovinkaan vahvasti.. 


Kuva: Mikko Vihervaara / Fanny Salonen

 Kuva: Fanny Salonen

Kuva: Fanny Salonen


Jokseenkin pettyneenä päätin sentään lukaista "kaupunki tiedottaa" lehtisen, ja sieltä löytyi kuin löytyikin hyvä vaihtoehto hevimusikaalille. Nimittäin Tadaan lapsille suunnattu tanssiesitys Kuka jää yksin? Varasin esitykseen kolme lippua, joten pääsemme nauttimaan tanssishowsta koko perheen kesken. Pikkuneiti pääseekin nyt jo kolmatta kertaa teatteriin, ja oli asiasta valtavan innoissaan. :) Olin siis varsin tyytyväinen, kun sain edes jotain kulturellia tapahtumaa ympättyä täyteen buukattuihin kalentereihimme. 



 Kuva: Kalle Hoisko


 Kuva: Kalle Hoisko


Itsehän en omista laisinkaan grammaria, joten voitte kuvitella kuinka onnellinen olin, kun työpaikan keskusradioon asennetun loistokanavan aamun uutispläjäyksessä kerrottiin, että tuohon Infernal Musicaliin on saatu kolme lisänäytöstä toukokuulle! Niinpä kiiruhdin soittamaan miehenpuolikkaalleni, että varaisi liput siihenkin. Jee! Ja tulipa sitä eilen harrastettua punaviini- ja tanssikulttuuria ihan omakohtaisestikin rakkaiden ystävien kanssa. Valitettavasti illalta ei saatu napattua yhtään ainutta kuvaa, liekö punaviinin määrällä ollut syynsä.. :D


Vaikka epäilinkin Turun pätevyyttä toimia kulttuuripääkaupunkina, niin nyt täytyy todeta, että alkuvuosi on ainakin näyttänyt todella hyvältä. Toivottavasti tarjonta pysyy yhtä laadukkaana vuoden loppuun saakka, ja mielellään vielä sen jälkeenkin.



lauantai 5. helmikuuta 2011

Anya esittäytyy

Vihdoin sain luotua itselleni blogin, johon voin taltioida muistiin elämäni suuria hetkiä ja pikkiriikkisiä onnen murusia. Hyvän kotikasvatuksen saaneena, ja siihen myös itse luottavana tyttösenä pidän tärkeänä kunnon esittäytymistä, joten tässä teille pieni pala Anyaa, olkaa hyvät:


Anya on

80-luvun lapsi
synnyin 80-luvulla, joten olen saanut viettää lapsuuteni kiiltävissä pyöräilyshortseissa ja napapaidassa kuunnellen korvalappustereoilla c-kasetilta Spice Girlsia ja Dr. Albania...

äiti
tyttäreni on pieni peikkoprinsessa, minulle maailman rakkain pellavapäinen olento, joka juhli juuri kolmevuotis-synttäreitään

vaimo
miehenpuolikkaani on pysytellyt matkassa mukana jo joitain vuosia

"neito"
no horoskoopiltani, tottakai! :)

noita
uskon luonnonuskontoon ja pyrin elämään kunnoittaen kaikkea elollista

hiuskriiseilevä
en ehkä ikinä ole tarpeeksi tyytyväinen tukkaani, minkä vuoksi se kokee kovia käsittelyssäni.. Viimeksi hiukseni olivat ruskeat vaaleilla raidoilla ja sinisellä etutukalla, mutta värjäsin ne nyt punaruskeiksi. Sinistä etutukkaa on kyllä ikävä, pitänee siis aloittaa sinistys-kampanja, kunhan hiukseni ensin hieman elpyvät. Mittana on ollut pitkään puolipitkä versio, sillä kaikenlainen hiusten rasitus on kai aikaansaanut sen, ettei tukkani yksinkertaisesti jaksa kasvaa pidemmäksi. Dislike.

hankalasti ymmärrettävä
minulle on täysin normaalia etsiä tv:n kaukosäädintä jääkaapista, tai soittaa eläkkeellä olevalle Markulle Lahteen (terkkuja vaan!) vaikka mielestäni soitin Oskarille naapuriin. (Mainittakoon, että en tuntenut Markkua entuudestaan, mutta hyvin se juttu luisti hänenkin kanssaan..) Saatan myös nauraa puhelimeen niin pitkään, että puhelinmyyjä unohti millä asialla soitteli, samoin kuin ajaa lähipitäjään tarkistaakseni onko siellä baaria joka on auki arkena (ei ollut). Perheeni bravuureja on Trivial Pursuitin pelaaminen silkkihaalareineen ja tukinuittoineen, eikä meillä syödä ruokapöydässä, koska äiti on joskus kieltänyt. Ja todistetusti parhaat sukset syntyvät laudasta, jeesusteipistä ja hyvästä seurasta!

tatuoitu
minua koristaa tällä hetkellä kolme tatuointia, joilla kaikilla on oma tarinansa. Ensimmäisen kuvan jälkeen sitä vaan haluaisi ottaa lisää ja lisää ja... Seuraava kuvakin on jo tiedossa, kunhan vain saisin varattua ajan luottotatuoijalleni

opiskelija
viimeisiä viedään, ja vajaan vuoden kuluttua voidaan juhlistaa korkeastikoulutettua Annyriaa!

työläinen
suomalaisesta opiskelijanriistokulttuurista johtuen minun ainakin pakkotarttee tehdä töitä opintojeni ohessa

joka rakastaa kirjoja
luen kaikenlaista ja mieluiten myös kaikenaikaa. Kirjasto on ystävä!

kulttuuria
teatteri, elokuvat, kirjat, tanssi, taide!

sisustamista ja shoppailua
sääli että ideoita on yleensä miljoona ja huoneita vain muutama. Toki rahakaan ei olisi pahitteeksi kummassakaan puuhassa, vaikka ale-myynneistä ja kirppareilta yleensä tekeekin loistavia löytöjä etenkin, jos sattuu omistamaan ompelukoneen

ystäviä
luonnollisesti!

ja hullunhauskaa perhettään
tähän kuuluu tietysti mieheni ja lapseni, mutta myös veljeni ja vanhempani, joita ilman en ehkä olisi tällainen, vaan saattaisin olla tylsä ja tavallinen!