home make-over

koti <3

Kolmisen viikkoa sitten vietimme talkooviikonloppua tapetoinnin ja listoittamisen parissa. Loistavasta jäljestä käy kiittäminen äitiä ja hänen miestään, sillä puoliammattilaisina remontintekijöinä heillä oli selvät sävelet jo silloin, kun itse vasta heräilin aamukahvini ääressä. Oma mieheni laitettiin yleismieheksi, joka maalasi, kantoi, avusti siellä ja täällä. Minä ja äiti saimme vastuuksi tapetoinnin, haha. Äitin mies laittoi listat paikalleen sitä mukaa kun tapetti oli seinässä ja voihan miten hienoksi etenkin ruokailuhuone tulikaan!

Harmi, etten ole muuttovaiheessa ymmärtänyt ottaa ”ennen” -kuvia, sillä olohuoneessa ollut tummanruskea krokotiilinnahkajäljiltelmä -tapetti olisi kyllä todellakin ollut hienoa jakaa kanssanne! Muutama kuva sentään löytyy muista huoneista, entiset asukkaat olivat mieltyneet tummiin väreihin joten tapetit joka huoneessa olivat mustat tai ainakin lähes mustat. Tapetoimattomat seinät oli taas maalattu harmaalla joka huoneessa. Siis aivan kaikkialla; makuuhuoneessa, ruokailuhuoneessa, olohuoneessa, jopa vessassa..!

Mutta nyt, pitemmittä puheitta, kuvia:

 Ruokailuhuone ennen

 Ruokailuhuone jälkeen

Ruokapöytä, tuolit ja matto säilyivät toki remontin jälkeenkin samoina, vaikka olenkin kyllä vähän haaveillut noiden ruskeiden saluunatuolien tilalle tavan valkoisia pinnatuoleja. Sopisivat paremmin kokonaisuuteen. :) Tykkään tosta uudesta tapetista aivan mielettömästi!

Makuuhuone ennen

Makuuhuone jälkeen

Vielä pitäisi makkarissa maalata tuo kakluunin takainen seinä, sekin on nyt -ylläri ylläri, harmaa. Tarkoitus on maalata se valkoiseksi niin että pääsee kakluunin väri oikeuksiinsa. Rakastuin tuohon punaiseen heti ensimmäisellä kerralla kun käytiin talossa. :) Pikkuneidillä on yksi jaloistaan rikki oleva pinnatuoli yöpöytänä; pinnojen väliin mahtuu hyvin iltasatukirjat ja istuintasolle radio.

Olohuone

Olkkarissakin on jo verhot vaihtuneet keväisempiin samoin kuin tyynytkin. Olen vain ollut liian laiska ottamaan uusia kuvia.. Kaksi ensimmäistä on talvelta, kuten ikkunasta katsomalla huomaa ja viimeinen vapulta, sen paljastaa serpentiinit.  

Minä rakastan kotiani! 

***

Seuraavat projektit ovatkin ulkosalla toteutettavia. Angervot saavat siirtyä kukkimaan joko kaatopaikalle tai sitten istutan ne johonkin uuteen paikkaan pois peikkoprinsessan leikkipihan tieltä. Leikkipihalle on tulossa leikkimökki ja hiekkalaatikko, molemmat hand made by ukki. Trampoliininkin olen luvannut lapselle hankkia, joten kyllä sitten kelpaa. Alapihalle rakennetaan terassi ja portaat parvekkeelta alas. Sen lisäksi olisi puutarhanhoidollista ohjelmistoa; ryytimaan laittoa ja nokkosia vastaan taistelua. Enkä malttaisi odottaa!

pic problems

Aargh. Olen koittanut koko viikon tehdä postausta remontistamme, mutta en saa ladattua kuvia bloggeriin! Onko muilla ollut moisia ongelmia? En ymmärrä mikä on vaivana, sillä jos joskus blogger onkin kettuillut, niin kyllä se muutamassa päivässä on korjaantunut. Nyt on kulunut viikko! Prkl.

Okei, muutaman pikkuisen säädön jälkeen saan lisättyä kuvia kaikkialta muualta paitsi tietokoneeltani. Ääää, herrrmot menee! Veikkaan kyllä, että vika on minussa, mutta silti, what?! Neuvoja, anyone?

editing

Heipsan. Mitään ihmeitä ei kuuluu, elämä menee painollaan. En viitsi turhanpäiväistä jaarittelua tänne väenväkisin postailla, joten mieluummin olen hiljaa. Tai no...

Tämä on uutta! "Tarrakirja -kuvat" saivat väistyä uuden tulokkaan tieltä. Mustarastas on ilon tuoja!

Tänään kuitenkin sain luovuuden puuskan ja editoin blogin sivuja. Ne näkyvätkin tuossa ylhäällä ^. Omistin oman sivunsa sekä perheelleni että eläimilleni, mutta voi olla että myöhemmin lisään vielä yhden sivun.

Kuten olette kaikki huomanneet, en puhu täällä nimillä muista kuin niistä henkilöistä, jotka omalla nimellään esiintyvät muutenkin internetin ihmeellisessä maailmassa. Oma nimimerkkini ei kovin kummoinen väännös oikeasta nimestäni ole (ja löytyyhän oikea nimeni tosin täältäkin), mutta olen päättänyt että läheiseni saavat itse tehdä päätöksensä siitä miten internetissä esiintyy ja missä laajuudessa. Siksi kuittaan edelleen miehen miehenä tai jonain kauniina synonyymina kuten ukko, äijä tms. ja tyttökin on edelleen peikkoprinsessa, vaikka onkin kyllä jo oppinut pitämään hiuksensa harjattuina, haha.

Parin viikon kuluttua alkaa hurja remontti - nimittäin meillä. Yhden viikonlopun aikana koitamme saada maalattua, tapetoitua ja listoitettua sekä ruokailuhuoneen että makuuhuoneen. Ja kun sanon koitamme, tarkoitan että teemme. Ja kun sanon teemme, tarkoitan tietysti että muut tekee, sillä kuinkas sattuikaan; peikkoprinsessan tanssikoulun kevätesitys osuu talkooviikonlopullemme ja vielä parhaaseen mahdolliseen aikaan, keskipäivään. :D Voin kuitenkin luvata uusia, hienoja kuvia kun saamme valmista!

Tässä vielä ajankohtainen minä (ripset oli uuh! onneksi samanlaisia on vielä mooonet jäljellä):

Se taitaakin nyt olla vuorossa tärskyt nukkumatin kanssa, öitä! :)

just saying hi

Pitkäperjantai on yleensä joka vuosi tosiaan tuntunut pitkältä. Tämä vuosi teki iloisen poikkeuksen kun saimme peikkoprinsessan kanssa vieraita; iskä ja vaimonsa kävivät kyläilemässä ja toivat tuliaisiksi narsisseja ja pääsiäistorttua. Oli mukava päivä. Tänään koitamme aktivoitua täältä metsän keskeltä kaupunkiin kaupoille (aargh jo valmiiksi -> veikkaan, että siellä on pari muutakin tyyppiä..). Huomenna vuorossa on pääsiäisruokailua äitin luona, kelpaa päästä sinne syömään niin saa viettää vapaapäivän keittiöstä. 

Pääsiäinen ei ole koskaan kuulunut lempparipyhiini, ei oikeastaan edes tenavana vaikka koulusta olikin pitkä vapaa. Vuorotyöläisenä pyhät on rahakkaita päiviä painaa duunia, mutta vapailu perheen kesken olisi kyllä parasta. Sattumalta ei vaan olla oltu kai yhtenäkään pääsiäisenä yhtä aikaa vapailla miehen kanssa. Vaikka hyvähän se vaan on että edes toinen on tienaamassa. Haha.

***

Blogilukemistossani on muuten paljon tosi huippuja blogeja. Yksi niistä on Luurankoja kaapissa, jossa on menossa arvonta: 666 Give away (klik!). Tokihan siihen oli pakko osallistua ja tuplata arpa tiedottamalla arvonnasta täällä Tales of Sanitariumissa. Leenalla on muuten aivan ihana tyyli ja sen lisäksi hän on tasan oma itsensä mielipiteineen. Suosittelen siis piipahtamaan Luurankokaapissa muutenkin kuin pelkän arvonnan vuoksi. :)

Toinen, täysin erityyppinen blogi on First class ticket. Emmi-Veeran blogia jäin lueskelemaan xl-muodin vuoksi, vaikka tyylimme ja elämänarvomme tottavie eroavatkin toisistaan. Emmi-Veera on itsetietoinen nuori nainen, joka ei pienestä tunnu hätkähtävän, sen verta myrskyisää on välillä blogin kommenttikentässä ollut. First class ticketissäkin on tällä hetkellä arvonta, jota voi käydä kurkkaamassa täältä.

Hyviä pyhiä kaikille ja arpaonnea!

60+

Sitäpaitsi iltasadun lukeminen kynttilänvalossa oli peikkoprinsessasta tosi jännittävää.

ostara

Tämän viikon torstaina oli kevätpäiväntasaus, jolloin yö ja päivä olivat yhtä pitkiä. Nyt mennään jo kohti valoisaa aikaa päivien pidentyessä. Toinen keväänjuhla on nimeltään Ostara, jota olenkin itseasiassa viettänyt melkein koko viikon. Olen siivonnut ja asetellut kevättä kotiin, istutimme pääsiäisruohoa (itseasiassa ihan ohraa tänä vuonna) ja haimme yhtenä aamuna Elmon kanssa metsästä koivunoksia maljakoihin. Aamu oli ihana, kirpakka pakkasaamu, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Mitään muuta ei kuulunut, vain tuulen humina puissa, pakkaslumen narske kenkieni alla ja aikaisimipien muuttolintujen keväinen laulu. Siitä pitäisi päästä kaikkien nauttimaan!

Kodin ja pihan kevään valmistelun myötä olen saanut vietyä älyttömästi tavaraa kirpputoreille ja kierrätykseen, lahjoitettua jotain pois pelkästä antamisen ilosta ja luvannut olla apuna siellä missä minua ja/tai apuani tarvitaan. Kaappien tyhjentelyn ja siivoamisen lisäksi olen onnistunut tekemään myös sisäistä siivoamista. Olen jo hieman onnistunut hellittämään vaatimustasoni suhteen, pystynyt päästämään irti joistain haitallisista ajatuskuluista ja korvaamaan niitä positiivisilla asioilla. Ostara on toki kevään, mutta myös tasapainon aikaa, joten en voisi olla ylpeämpi itsestäni!

Ohessa muutama keväinen kuva kodistamme:

Indiskan kynttilöistä on tullut suosikkejani

Peikkoprinsessa on koristellut yhden oksan

Krookukset tuovat minulle kevään

Pääsiäisruoho (pienissä kasvaa omat ruohot marsuille)

Kana on tuliainen äitiltä

Pääsiäisruohoa kasvaa myös strutsinmunassa

Keittiössäkin on yksi koivunoksa - ja kevätverhot

Nyt lähdemme nauttimaan Elmon kanssa auringosta (heittäydymme siis sohvalle ottamaan yhteiset päiväunet, haha). Marsutkin kuikkailevat häkeissään, kumpainenkin köllöttää aurinkokaistaleessa heinää syömässä. Söpöt. :)

Loppuun vielä pääsiäistoivotukset kaikille riippumatta 

siitä mihin ajankohtaan pääsiäisensä sijoittaa!

hairy children

Karvaiset lapseni ovat myöskin huomanneet kevään tulon. Etenkin tuo suurin niistä, korvat ovat vallan koristeena kun koittaa komentaa. Maalla asumisen yksi plussapuoli on se, että koiruli saa juosta vapaana pihassa. Tavallisesti hän osaa pysyä tontin rajoissa tai lähimetsässä aivan tontin tuntumassa, mutta nyt on ilmeisesti kevättä rinnassa sen verran, että reissut ovat käyneet pidemmiksi. Se on to-del-la ärsyttävää, mutta näemmä joka-keväistä. Viime keväänä kävimme samaa, ah niin ihanaa, taistoa, mutta muutaman "karkuretken" jälkeen oma piha oli taas aivan riittävä. Lieneekö olla joku morsian jossakin lähettyvillä..? Vaikka eihän Elmosta isäksi ole, kun pippelikuulat on julmasti viety. Toisia koiria ei täällä ole kauheasti näkynyt, mutta ääni välillä kuuluu ja tässä viime aikoina enenevissä määrin. Voi kun joskus nähtäisiin, niin voisivat koirat tehdä tuttavuutta! Kuvissa Elmo koittaa vallata huomioni, kun jäin katselemaan marsujemme edesottamuksia. Tavallisesti koiruli kyllä tunkee suoraan syliin, mutta ilmeisesti kameran kanssa huseeraavan äitin huomio oli helpompi varastaa tällä kertaa posetuksilla. Ei vaan, Elmo ei ymmärrä valokuvausta alkuunkaan, vaan koittaa yleensä nuolla kameraa.. :) ps. Kuvissa hän näyttää tosi paksulta, mutta se johtuu tuosta pitkästä karvasta. Ei Elmo oikeasti ole mikään punkero. Haha!

Marsuillekin on koittanut kevät. Ovat molemmat aivan onnessaan auringonkaistaleista, jotka paistavat keskipäivällä heidän häkkeihinsä. Kumpainenkin köllöttää tyytyväisenä auringonpaisteessa heinää mussuttamassa. Tänään oli ilo siivota poikien residenssit, sillä käväisin päivällä Mustissa ja Mirrissä ostamassa uutta purua ja ruohoheinää. Heinän laatu on saanut minulta ensin monta kummastunutta ja sittemmin vittuuntunutta ihmettelyä osakseen. Mustin ja Mirrin myymä ruohoheinä on kuitenkin aina ollut yhtä hyvänlaatuista, joten sitä tästä lähin tarjoan pikkuisilleni. Samalla ostin marsuille lisää ruokaa ja Elmolle leluja. 

Ihanat, suloiset karvalapseni!

pienempi ja tummempi on Teo

isompi ja vaaleampi on Vili

! rakkautta !