Stress 'n' Hurry

"Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Kiirettä voidaan tarkastella sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta. 

Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Jatkuvalla kiireellä on ruumiillisia ja henkisiä haittavaikutuksia. Merkittävä osa jatkuvan kiireen vahingollisuudesta ihmisille johtuu siitä, että ihmisen elimistö suhtautuu kiireeseen kuten henkeä uhkaaviin stressitilanteisiin. Kiireinen ihminen on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa, vaikka tämä stressitila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin."

**

"Stressi voi olla akuuttia tai kroonista.

Akuutti stressi aiheuttaa sympaattista hermojärjestelmää aktivoimalla akuutin stressivasteen eli ”taistele tai pakene” -reaktion, jolloin sydämen syke ja hengitystaajuus lisääntyvät, verenkiertoa ohjautuu enemmän lihaksille ja vähemmän muualle elimistöön, lihakset jännittyvät ja suoliston toiminta hidastuu.

Pitkään jatkuva stressi voi aiheuttaa elimistön kroonisen stressivasteen, jolla on monia haitallisia vaikutuksia. Pitkittynyt stressi kuluttaa energiavarastoja, hidastaa ruuansulatusta ja nostaa verenpainetta."

 **

Tässä tämä viikko tähän asti pähkinänkuoressa. Toivonpa tosiaan, että loppuviikko olisi rauhallisempi. Kammottavaa, millainen riittämättömyyden tunne ihmisellä voikaan olla sekä töissä, että kotona.

Kuva google

Kursiivi teksti Wikipedia 

Hälsningar från en kartonghelvetet

Eipä sitä uskoisi, miten paljon kolmihenkinen perhe saa roinaa varastoitua nurkkiinsa jo muutaman vuoden asumisella. Onneksi sain tilattua siirtolavan pihaan, joten kaikki, siis kerrankin aivan kaikki turha päätyy kaatopaikalle. Tai siis sellainen, jota en voi kierrättää, mutta sehän on sanomattakin selevää. Pakkauspuuhat on siivoamisen ohella aloitettu, ja jokaisessa huoneessa on nyt laatikoita poikineen. Kuvittelin organisoineeni muuttopuuhat hyvin, vaadin mm. jokaiseen laatikkoon kirjoitettavaksi mihin huoneeseen se on uudessa talossa menossa. Olen myös aikatauluttanut pakkaamisen, muuttamisen ja siivoukset. Siltikin muuttolaatikkohelvetissä hengailu ahdistaa. Olen ennenkaikkea järjestyksen ihminen! 

Onneksi nykyään vanhasta tai itselle turhasta tavarasta on suhteellisen helppo päästä eroon. Muuttaessa onkin erityisen fiksua blokata kaikki eteenpäin laitettava tavara, ja ilahduttaa muita joko ilmaislahjoilla tai muutaman kolikon löydöillä. Omista kätköistäni olen jo löytänyt koruja, kirjoja, kenkiä, kestovaippoja ja mm. astiaston ja muutamia huonekaluja. Facebook-kirppari on todellinen taivaan lahja tässä kohtaa; sitä kautta moni varastossa pölyttynyt aarteeni on löytänyt uuden, aktiivisen omistajan. :)

Muuttopuuhien keskellä ilon aiheita voi koittaa saada vaikka mistä, pienestäkin. Erityisen paljon itseäni ilahduttaa uudet, aivan järjettömän hyvät ja sievät työkengät! Työnantajani on hemmotellut minua huippulistoilla - viisi vappaata, neljä töitä, neljä vappaata. Ja koska sairastuin työpäivieni aikaan en luonnollisesti ole saanut nauttia uusista työkengistä vasta kuin kahtena päivänä.

Uudet kengät hankittu täältä

Koirulikin on ollut ihmeissään laumansa päättömästä juoksentelusta pahvilaatikot ja texmarkin tussit viuhuen, ja on päättänyt parhaaksi väistellä vain takavasemmalle. Hellyydenkipeä haukkuni jakoi tännään muuttoeleganssista ja tukkaan tarttuneesta pakkausteipistä huolimatta rakkautta, joten pitihän siitä kuvia ottaa..

Jotenkin näkisin, että koira ei oikein ollut sammaa mieltä herkkien hetkien kuvaamisesta! :D Onneks minä sentään itse oon niin pirun kuvauksellinen!

Tästä on taas hyvä jatkaa. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Spring migration

Blogipahaseni on jälleen kärsinyt hiljaisuudesta. Syynä tällä kertaa on se, että talon myyminen ja uuden ostaminen on ollut kovasti rankkaa hommaa. Vieläkään mikään ei ole varmaa, muutakuin epävarma. Olen tällaisissa tärkeissä asioissa aina hieman pessimistinen; uskon että lasku on maksettu vasta kun näen kuitin. Niinpä voin sanoa muuton olevan varma vasta kun papereissa on tarvittavat allekirjoitukset.

Sunnuntai-iltaani kävi ihastuttamassa kaksi turuntyttöä, rakkaat ystäväni Netta ja Esme. Pyörähtelimme hieman Salon yössä, kunhan ensin olimme kumonneet kurkkuihimme muutamat lonkerot, viinipullolliset ja siiderit luonani. Tarkoituksena oli aluksi kävellä kaupunkiin, kotoani kun siihen ei ole matka eikä mikään (ehkä 1,5km), mutta sateen yllättäessä päädyimmekin kumitassuihin allemme. Taksi hurautti meidät kätevästi torin liepeille, josta nostimme rahaa ja kävelimme korttelin välin ensimmäiseen etappiimme. Rockin Hood on vakkaripaikkani, siellä voi päivisin istuskella hyvässä seurassa kaffekupin kera ja iltaisin kaljamuki kourassa. Hiljaista oli. Liikkeellä oli lisäksemme ehkä kourallinen ihmisiä.. Päätimmekin siis vaihtaa kapakkaa, suuntana oli ah, aina niin ihana The Disco, joka tunnetaan edelleen täällä paremmin nimellä Pulpukka. Huomasimme kuitenkin lähteissämme Hoodista, että tien toisella puolella joskus maailmassa sijainnut Music Bar Z on avannut jälleen ovensa, nyt nimellä Zetabaari. Mahtavuutta! Oli siis pakko tehdä mutka matkaan ja piipahtaa myös Zetassa ennen diskohumppailuja Pulpukassa. Zetassa oli enemmän ihmisiä, vai liekö paikan pienuus hämännyt meitä. Tässä kohtaa seuraamme liittyi myös yksi miespuolinen olento, kaverini Aleksi. Kun maailma oli parannettu kaikista murheistaan tuoppien äärellä, olikin aika siirtyä tanssiravintolan tahteihin pyörähtelemään. Oli kerrassaan mahtava ilta, kiitos hurjasti kaikille! Ja tämän näkköisenä liikuskelin yössä:

Pahoitteluni hieman pimeistä kuvista, kamerani on jälleen (vaiko edelleen) jossain paremmassa piilossa, joten nuo ovat sitä taattua kännykameralaatua. Tänään ajattelin viettää vappaapäiväni kahden hotin lääkärin seurassa, nimittäin Dr. McDreamyn ja Dr. McSteamyn. Greyn anatomia-maraton kuitenkin kariutui saadessani jonkun ihmeellisen aktiivisuuspuuskan, jonka edesauttamana kaivoin ompelukoneeni naftaliinista. Tekaisin ilman kaavoja tuollaisen vaaleanruskean mekon kesäksi ja sain vihdoin yhden juhlamekon kavennettua. Jotain tuolle jälkimmäiselle pitäisi vielä tehdä, mutten vieläkään keksi jotta mitä.. Tällainen tuli kesämekosta:

Aivan perusmekko siis, A-linjainen. Olen melko tyytyväinen, vaikka kaula-aukko olisikin voinut olla hieman suurempi. Seuraavaksi meinaan pelastaa ruoan uunista ja hakea peikkoprinsessan hoidosta. Ciao!

Spring!

Taas on aika keväthehkutuksen! Kevät ja syksy ovat lempparivuodenaikani, jollei se ole ilmennyt vielä blogistani. Tänään aurinko paistaa ihanasti ja linnut lauloivat aamulla, ilmassa on selvää kevään tuntua. Ainoa miinuspuoli on yöllä satanut lumi, joka sekin kyllä on jo lähes kokonaan sulanut sillä aikaa kun nukuin yövuoron jälkeisiä uniani. Keväällä saan usein inspiraation väreistä, ja niin kävi nytkin. Vaatetukseni onkin ollut värikylläistä jo jonkin aikaa, mutta meikkini ja hiukseni ovat olleet melkoista luomua. Kevään korvalla oli aika tehdä muutos siihenkin:

Alemmassa kuvassa olen erityisen tyylikäs ilmeineni, mutta hei, peikkoprinsessa onnistui sentään saamaan kuvaan kasvoni rintojeni tai jalkojeni sijaan... :D

Ihanaa kevättä!

One lovely...

...blog.

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.

Blogini sai tunnustusta sulokkaalta Henniltä. Joten täältä pesee:

1. Arkivappaapäiväni vietän nykyään kotosalla kökkien, lähinnä läppäri sylissä sohvalla. Ennen rrrakastin laittautua ja lähteä kaupungille paseeraamaan, mutta. Mitä on tapahtunut?! Toki sitä pittää viimeistään sitten aktivoitua, kun peikkoprinsessa pittää noutaa päikkäristä kotia, mutta siihen mennessä en ylleensä ole saanut mittään aikaseksi. Hävettää oikeen myöntää moinen..

2. Teimme perheeni kanssa suuren päätöksen. Laitoimme tuvan myyntiin ja muutamme maalle. Moika! Toisinsanoen muutamme lähemmäs minun työpaikkaani, täydellinen talo nyt vain sattui löytymään maalta. :D Se on siis tässä kohtaa hyvä, että viihdyn kotosalla nykyjään, enkä ennää elä siitä korkkarikävelystä minihameessa kaupungilla. Arkiasuna toimii nykyään onepiece ja tulevaisuudessa tuulipuku ja lantsarit, pihatyöt <3

3. En oikeesti ole hylännyt sieviä vaatteita ja mukavaa tekemistä. Se vaan vaatii nykyään enemmän suunnittelua, liekö niin että olen aikuistunut... Tärkeintä on perhe, työt, koti ja koira. Ulkonäkö.. Se tulee prioriteettina nro 2.

4. On ollut aikoja, jolloin töihin meneminen on huvittanut suurinpiirtein saman verran kuin paskan syönti.. Tällä hetkellä kuitenkin nousen joka päivä tyytyväisenä siitä, että ole saanut niin ihanan työpaikan, jossa on niin ihana tehdä töitä niin ihanien työkavereitten kanssa. Ihanaa, eikö? :) Rehellisesti sanoen rrakastan työtäni!

5. Pikkuveikkani on aikuinen ihminen jo, muuta siitä huolimatta siitä on aina vähän kannettava huolta. Veikkapoika on ollut parhautta koko elämäni ajan, ja vielä toivon, että peikkoprinsessakin saisi elämäänsä yhtä tärkeän ihmisen.

6. Minulla on veikan lisäksi hurjan läheiset välit vanhempiini. Isiltä saa aina kysyä neuvoa asiassa kuin asiassa ja isi lohduttaa lastaan ottamalla edes kuvitteeliseen "turvasylkkyyn" jollei satuta olemaan samassa tilassa. Äitin kanssa taas puhutaan päivittäin puhelimessa, ja elämässäni olevat tärkeät asiat ovat lähes samoja kuin äitinkin. Sisutaminen, puutarhatyöt, eläimet. Siltikin luonteeltani olen enemmän isiä, sellaista "äääh, onko tolla nyt väliä" ja "älä nyt ressaa turhasta, kyllä se siitä" -meininkiä.

7. Viime aikoina olen kunnostautunut hurjasti omassa elämässäni. Olen jo aikoja mitannut omaa arvoani sillä, miten luonnonläheisesti pystyn elämään ja elän. Tämän vuoden aikana olen hankkinut kaksi asiaa uutena; peikkoprinsessan kura-asun ja ale-mekon, joka ei jättänyt minua rauhaan. Työkengät ovat vielä listalla, mutta muuten kaikki on saatu lahjoituksena tai hankittu kirppareilta tahi kierrätyskeskuksesta. Maalle muuttamisen jälkeen koitan olla omavaraisempi myös ruoan suhteen, ruokakauppa kun on se, jonne nykyään enimmät roponi laitan (laskujen jälkeen, siis). 

Siinähän ne, oli kyllä melekoisen vaikea keksiä. :)

..me.

Kuvassa poseeraa Anya uudessa ale-mekossaan ja lähes luonnollisessa hiusvärissään, puhumattakaan meikittömästä naamasta. :D

...dog.

Tällaiselle pikku-otukselle menetin sydämeni.. Nyt pittäis vaan miettiä, että onko aika otollinen Elmon kaverin hankintaan vai ei. Järki sannoo ei, sydän kyllä. Mutta kattokaa tuota söpöliiniä! <3

What have I done lately

Viime aikoina olen viihtynyt pelkässä arjen pyörityksessä. En siis ole tavannut juuri ketään, käynyt juuri missään tai keskustellut juuri kenenkään kanssa, lukuunottamatta työhön tai perheeseeni liittyviä ihmisiä, paikkoja ja asioita. Viime aikoina olen siis tehnyt lähinnä vain tätä:

Jokseenkin tylsää, sanoisin, mutta näillä mennään. Huomenna laittaudunkin vaihteen vuoksi sieväksi, ja lähden katsastamaan pääkaupunkiamme ystäväni kanssa. Koitan muistaa ottaa kameran mukaan, vaikka olen kyllä harmittavaisen huono kuvaamaan, vaikka kamera mukana olisikin. Ensi viikon viikonloppuna olen vapailla, ja siihen onkin jo suunniteltu mukavaa yhdessäoloa toisen ystävän kanssa. 

Ihana keväinen ilma nostaa mielialaa, ja kohta voin taas alkaa bongailemaan krookuksia, vesilammikoita ja lakaisuautoja! Kevät on syksyn kanssa vuoden lemppariaikaani! Nauttikaahan auringonpaisteesta muruset! <3

Hippie hippie shake!

Haha, sain päähäni muuttaa layoutia, ja katsokaa millainen siitä tuli! Lloistavaa, vai mitä? Toivottavasti synkiö-ystäväni eivät saa päänsärkyä tästä väripaljoudesta, kjeh kjeh. Mutta kyllä nyt varsinkin näyttää minulta! Koittakaa siis kestää. ;) 

Tästä biisistä tulee yhtä hyvälle tuulelle kuin uudesta taustasta. :D