maanantai 19. maaliskuuta 2012

One lovely...

...blog.
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.

Blogini sai tunnustusta sulokkaalta Henniltä. Joten täältä pesee:

1. Arkivappaapäiväni vietän nykyään kotosalla kökkien, lähinnä läppäri sylissä sohvalla. Ennen rrrakastin laittautua ja lähteä kaupungille paseeraamaan, mutta. Mitä on tapahtunut?! Toki sitä pittää viimeistään sitten aktivoitua, kun peikkoprinsessa pittää noutaa päikkäristä kotia, mutta siihen mennessä en ylleensä ole saanut mittään aikaseksi. Hävettää oikeen myöntää moinen..

2. Teimme perheeni kanssa suuren päätöksen. Laitoimme tuvan myyntiin ja muutamme maalle. Moika! Toisinsanoen muutamme lähemmäs minun työpaikkaani, täydellinen talo nyt vain sattui löytymään maalta. :D Se on siis tässä kohtaa hyvä, että viihdyn kotosalla nykyjään, enkä ennää elä siitä korkkarikävelystä minihameessa kaupungilla. Arkiasuna toimii nykyään onepiece ja tulevaisuudessa tuulipuku ja lantsarit, pihatyöt <3

3. En oikeesti ole hylännyt sieviä vaatteita ja mukavaa tekemistä. Se vaan vaatii nykyään enemmän suunnittelua, liekö niin että olen aikuistunut... Tärkeintä on perhe, työt, koti ja koira. Ulkonäkö.. Se tulee prioriteettina nro 2.

4. On ollut aikoja, jolloin töihin meneminen on huvittanut suurinpiirtein saman verran kuin paskan syönti.. Tällä hetkellä kuitenkin nousen joka päivä tyytyväisenä siitä, että ole saanut niin ihanan työpaikan, jossa on niin ihana tehdä töitä niin ihanien työkavereitten kanssa. Ihanaa, eikö? :) Rehellisesti sanoen rrakastan työtäni!

5. Pikkuveikkani on aikuinen ihminen jo, muuta siitä huolimatta siitä on aina vähän kannettava huolta. Veikkapoika on ollut parhautta koko elämäni ajan, ja vielä toivon, että peikkoprinsessakin saisi elämäänsä yhtä tärkeän ihmisen.

6. Minulla on veikan lisäksi hurjan läheiset välit vanhempiini. Isiltä saa aina kysyä neuvoa asiassa kuin asiassa ja isi lohduttaa lastaan ottamalla edes kuvitteeliseen "turvasylkkyyn" jollei satuta olemaan samassa tilassa. Äitin kanssa taas puhutaan päivittäin puhelimessa, ja elämässäni olevat tärkeät asiat ovat lähes samoja kuin äitinkin. Sisutaminen, puutarhatyöt, eläimet. Siltikin luonteeltani olen enemmän isiä, sellaista "äääh, onko tolla nyt väliä" ja "älä nyt ressaa turhasta, kyllä se siitä" -meininkiä.

7. Viime aikoina olen kunnostautunut hurjasti omassa elämässäni. Olen jo aikoja mitannut omaa arvoani sillä, miten luonnonläheisesti pystyn elämään ja elän. Tämän vuoden aikana olen hankkinut kaksi asiaa uutena; peikkoprinsessan kura-asun ja ale-mekon, joka ei jättänyt minua rauhaan. Työkengät ovat vielä listalla, mutta muuten kaikki on saatu lahjoituksena tai hankittu kirppareilta tahi kierrätyskeskuksesta. Maalle muuttamisen jälkeen koitan olla omavaraisempi myös ruoan suhteen, ruokakauppa kun on se, jonne nykyään enimmät roponi laitan (laskujen jälkeen, siis). 

Siinähän ne, oli kyllä melekoisen vaikea keksiä. :)


..me.
Kuvassa poseeraa Anya uudessa ale-mekossaan ja lähes luonnollisessa hiusvärissään, puhumattakaan meikittömästä naamasta. :D

...dog.
Tällaiselle pikku-otukselle menetin sydämeni.. Nyt pittäis vaan miettiä, että onko aika otollinen Elmon kaverin hankintaan vai ei. Järki sannoo ei, sydän kyllä. Mutta kattokaa tuota söpöliiniä! <3

2 kommenttia:

Mistress Mystral kirjoitti...

Minua ei taas saa maalle muuttamaan kirveelläkään, eikä käyttämään tuulipukua. On vaikea kuvitella tilannetta, että lopettaisin ulkonäöstä huolehtimisen. En taida koskaan "aikuistua". Tykkään aivan liiaksi laittautua :P

Anya kirjoitti...

Haha, tuskin tulen itsekään tuulipukuun sonnustautumaan, sen verta se aiheuttaa kylmä väristyksiä jo ajatuksena pelkästään. Mutta ulkopukeutumisesta on siis tultava järkevämpää, ja kumppareista en kyllä luovu. Maalla on mukavaa, mutta makuasioitahan nämä. :) ps. Ihanaa, että sinä olet onnellinen omassa elämässäsi. <3