Viikonloppu kului Turun reissulla. Turkuun meitä veti Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty rockfestivaali, joka kuuluu kastissaan myös koko Euroopan vanhimpiin. Vain Hollannissa ollaan Suomen Turkua edellä tässä asiassa, tosin melko hintsusti, sillä Hollannin festarit järjestettiin vain muutama kuukausi ennen turkulaisia, ensimmäistä kertaa vuonna 1970. Tästä varmaan jokainen jo tunnistaa mistä on kyse. Viikonloppu kului siis Turun kauniissa Ruissalossa Ruisrockin merkeissä. Tämän vuoden Ruisrock oli järjestyksessä jo 43. Saaronniemessä järjestetyt festarit.
Kahden ja kolmen päivän lipun hintaero oli vain 15e, joten päätimme ostaa koko viikonlopun kattavat piletit. Tosiasiassa meille riitti kaksi päivää festarointia, sunnuntaina kisakunto oli heikohko, sillä oma kurkkuni oli niin kipeä että nieleminen sattui ja mieheni oli aivan puhki kahden päivän rymyämisen jälkeen. Myimme lippumme pois sunnuntai-aamulla, emmekä hävinneet kaupoissa penniäkään vaan itseasiassa teimme jopa voittoa, vaikka se ei totta tosiaan ollut perimmäinen tarkoitus. Aivan alkuperäinen suunnitelma oli festaroida la ja su, lopulta olimme pelipaikalla siis pe ja la. Enikeis, kivaa oli!
Perjantaina olimme paikan päällä noin kuuden maissa. Herra Ylppö jäi näkemättä, mutta sen tiesimmekin jo etukäteen. Ensimmäisenä suuntasimme rantaan, jossa Olavi Uusivirta esiintyi. Olavia kuuntelimme puolella korvalla jos silläkään samalla kun tehtiin toimintasuunnitelmaa ja jutusteltiin kavereiden kanssa. Festariseurana itselläni oli siis mieheni ja pikkuveljeni - elämäni miehet iskää lukuunottamatta. :D Rannassa kului melkoinen tovi näin jälkeenpäin ajatellen, sillä seuraavaksi meitä viihdytti ruotsalainen Veronica Maggio joka esiintyi niinikään Rantalavalla. Veronica meni samalla tavalla puolella korvalla, eikä oltu edes loppuun saakka kuuntelemassa. Ajantappotarkoituksessa suuntasimme seuraavaksi Telttalavalle kuuntelemaan hetkeksi The Rasmusta, mutta oikeasti ensimmäinen "must see"-bändi aloitti vasta klo 21.45 Niittylavalla. Flogging Molly! Omat kokemukseni aivan lavan edessä seisomisesta on erittäin niukat, joten oli mieletöntä päästä seuraamaan Mollya näin liki. Ihmiset pomppivat ja tanssivat ja lauloivat ja nauroivat, oli tönimistä ja kaatuilua ja hävinneitä tavaroita. Meidän ryhmärämän ainoat vahingot sattuivatkin tässä kohtaa: reppumme tallottiin aivan nuhjuisiksi ja mieheltäni nyrjähti ranne. Pääsimme siis tutustumaan myös SPR:n telttaan, jossa rannetta kylmetettiin jääpakkauksen avulla. En yleensä ikinä halua mainostaa ammattiani ventovieraille, enkä halua kenenkään muunkaan sitä tekevän, mutta miehelläni oli pelisilmää; kertoessaan saavaansa minulta kyllä sairaan hyvää hoitoa, antoivat SPR:n tiukat tädit meille sidetarpeet mukaan ja kylmäpakkauksen lämmettyä sidoin ranteen tukisidoksella. Avot, näin päästiin ajoissa Telttalavalle seuraamaan Refused:ia. Teltasta siirryttiinkin seuraavaksi takaisin Niittylavalle kuuntelemaan illan pääesiintyjää Pulp:ia, joka kyllä oli melkoinen.. Year 2000:in jälkeen rupesimme tekemään lähtöä, sillä siinä mielentilassa lavalla konttaava Jarvis Cocker huohottamassa mikkiin "I have been a naughty boy. A naughty, naughty, naughty boy." oli meille liikaa. Kaiken kaikkiaan pilvisestä perjantaista jäi hyvät fiilikset. Seuraavaa päivää varten viisastuimme ja päätimme ottaa mukaan pienen kylmälaukun sekä filtin.
 |
| The Rasmus |
 |
| The Rasmus |
Lauantai alkoi miellyttävästi krapulasaunalla, RAXin pizzamätöllä ja kaljalla. Pukeuduin rentoihin haaremihousuihin ja tuubitoppiin edellisen päivän lyhyt hame, ohuet legginsit ja biletoppi-meiningin sijaan ja se osoittautuikin päivän mittaan erittäin, erittäin hyväksi ratkaisuksi. Pääni suojasin huivilla, sillä sateen sijasta ulkona porotti aurinko. Tähtäsimme pelipaikalle kahdeksi katsomaan Pariisin kevättä, mutta myöhästyimme hiukan. Kuulimme kuitenkin loppupuolen esiintymisestä. Tunnelmaltaan Pariisilainen kevät oli kyllä juuri niin sopivaa lauantai-iltapäivään että! Niittylavalta matkasimme seuraavaksi Telttaan, jossa kuuntelimme pätkän Palefacea, mutta ihmismassassa tiivissä teltassa tuli melekoisen kuuma, joten päätimme siirtyä jammailemaan ulkopuolelle. Jatkoimme kohta mieheni kanssa matkaa Rantaan, jossa esiintyi Scandinavian Music Group. Levitimme filtin aurinkoon (josta sai 10min jälkeen siirtyä varjoon) ja lepäilimme seuraten ihmisten edesottamuksia. Vähän sen jälkeen kun SMG lopetti lähetti veljeni viestin että on anniskelualueella -> SINNE! Hetken kuluttua jo nautimmekin oluesta, auringosta ja Apocalypticasta joka soitti Teltassa anniskelualueen vieressä. Puoli seitsemältä alkoi anniskelualueella sijaitsevassa Rayn teltassa ilmainen pokeriturnaus, johon pojat olivat minutkin ilmoittaneet. Ituhippi pelaamassa uhkapeliä? Ei koskaan ennen eikä koskaan tämän jälkeen! :D En tajunnut sääntöjä, en sitten millään, ja kun yrityksistä huolimatta hävisin pelimerkkini joka kierros, niin läimäytin all in ja pääsin pois pelistä. Veljeni pelasi hyvin, ja kohta oli kaksi enää pelaamassa pääpotista ja meinasimme sen vuoksi myöhästyä seuraavasta esiintyjästä. Veikka heitti all in jotta ehditään, mutta voitti silläkin kierroksella. Seuraavalla kierroksella toinen pelaaja sitten voitti pääpotin ja me saimme osallistumisesta palkaksi kuulokkeet. Nämä tulivatkin tosi tarpeeseen! Tässä kohtaa laitettiin veikan kanssa juoksuksi jotta nähdään The Cardigans. Jouduimme kuitenkin eroon toisistamme, ja kuuntelimme keikan tahoillamme. Oli kyllä hyvä ja Nina Persson lauloi pätkän myös suomeksi. Mieletöntä! <3 Cardigansin jälkeen lähdimme etsimmään miestäni joka oli jäänyt kuuntelemaan Amorphista. Katselimme hetken screeniltä Santigoldia ja suuntasimme takaisin rantaan kuuntelemaan PMMP:tä. Jäimme suosiolla mieheni kanssa vähän kauemmaksi, sillä porukkaa oli ranta piukassa. Näiden tyttöjen jälkeen matka jatkui takaisin Niittylavalle, joka sai anniskelualueella lempinimen Nyyttilava (eihän sitä vaan aina kieli taivu oikein), kuuntelemaan Chisua. Ajattelimme mennä melko lähelle, mutta se oli täysin turha toivo. Ihmisiä tungeksi ruokakojuilla saakka ja toisesta suunnasta Teltan puoliväliin asti Chisua kuuntelemaan. Levitimme siis filtin taas vähän kauemmaksi ja seurasimme esiintymistä screeniltä. Kukaan, koskaan tai mistään ei varmasti ole ollut niin fiiliksissä, kuin yksi ehkä kolmikymppinen karski mies Chisun keikasta. Kaveri tanssi, hyppi, lauloi, itki ja nauroi, halaili ja lähetteli lentosuukkoja. Söpöä. :) Chisun jälkeen vuorossa oli Michael Monroe, jolle pääsimme laulamaan paljon onnea vaan 50-vuotis-synttärin kunniaksi. Rannasta siirryimme kuitenkin jo ajoissa pois, jotta pääsemme hyville paikoille kuuntelemaan lauantain pääesiintyjää Nightwishiä. Oli <3 Olen aina tykännyt Anette Olzonista, ehkä jopa enemmän kuin Tarja Turusesta (joojoo, mut makuasioitahan nämä on!).
 |
| PMMP |
 |
| PMMP / reissussa rähjääntynyt |
 |
| Michael Monroe |
 |
| Michael Monroe / suomalaiset on sitten siistiä kansaa, saatana |
Sunnuntailta jäi vähän kaivelemaan Apulanta ja Eppu Normaali. Myös Robin olis pitänyt nähdä, ihan vaan jotta olisin saanut vähän videokuvaa peikkoprinsessalle. :) Mutta koska sitä ollaan siis liian vanhoja tällaisiin kolmen päivän rypistyksiin, niin festareiden sijaan lähdimme kiertelemään keskustaa ja Akateemisesta kirjakaupasta teinkin hyvän löydön:
Runokirja Dan Fantelta. Moottorisahasäkeitä on ilmestynyt suomeksi jo vuonna 2009, mutta sain se vasta nyt käsiini. Vielä peräti 4e hintaan. Kassalla myyjäpoika kuitenkin ilmoitti hinnaksi 2,4e, joten sain vielä alehinnasta 40% alennusta! :) Runot noudattelee Dan Fanten tuttua, rajua tyyliä, jossa asioista kerrotaan suoraan ja kaunistelematta. Huipputeos kulttuuripitoiseen viikonloppuun, ikään kuin krapularuoaksi, vaikka sitä lähestulkoon vesilinjalla festaroitiinkin.
Tässä tämä kilometripostaus kokonaisuudessaan, minä siirryn uusintakierrokselle moottorisahaisten säkeiden kera!
