this is me

Nappasin tämän jo monessa blogissa nähdyn "and that´s who I am" -kuvapostauksen papercutsin blogista. Idea on suloinen ja sai hymyn karehtimaan suupielessä. Pikkukuvasia voi itse kukin käydä hakemassa And that´s who I am -blogista Tumblrista. Itseeni sopivia kuvia oli paljon, mutta poimin niistä tärkeimmät (ja silti niitä tuli paljon). :) Tässäpä näitä, pitemmittä puheitta:

Siinähän niitä.. On se vaan edelleen komiaa että Paint on ainoa "kuvankäsittelyohjelma" joka koneelta löytyy (+jota ossaan käyttää). Tässä kohtaa kuitenkin määrä korvaa laadun.

Sapatti ja suloiset karvakaverit

Eilen vietin sapattia kiireettömästi keräten marjoja ja leipomalla marjapiirakkaa oman pihan antimista. Piirakkaan valitsin punaisia viinimarjoja, ja tällä ohjeella tehtynä piiras maistui myös muulle perheelle. Ohje on öbaut yksinkertaisin ikinä, mutta siitä huolimatta erittäin herkullinen! Tänään, pysähtyessäni vielä fiilistelemään eilisiä tunnelmia (en ollut eilen turhan hyvällä tuulella), huomasin, että pois turha mökötys, minähän saan olla kiitollinen monesta asiasta: 

* perhe

* lemmikit (jotka kuuluvat perheeseen, mutta ansaitsevat erityismaininnan)

* työ

* pihatalkoot, jotka onnistuivat yli odotusten

* onnistunut retki huvipuistoon

* auringonpaiste

* teatteri

* oman pihan marjat

Ja koska lemmikit tosiaan ansaitsevat erityismaininnan, niin hienon porsaan sillan kautta pääsemme vihdoin asiaan! Reilu vuosi sitten meille muutti erityisen ihastuttava, pikkuinen, suloinen ja hurjan arka koirakaveri. Ajatella, jo vuosi on kulunut siitä kun ihana Elmo muutti meille! Katselin vanhoja kuvia, ja voi kuinka pieni hän tosiaan oli! Maaseutu on tehnyt hänelle hyvää, sillä kaupungissa asuessamme Elmo sai kerättyä kyllä massaa ja lihaksia etupäähän, mutta takajalat olivat varsinaiset rimppakintut. Maalla hän saa juosta vappaana sielunsa kyllyydestä ja nyt lihasmassaa on kertynyt sopusuhtaisesti myös sinne taakse. Myös arkuus on väistynyt paimenkoiran perimmäisen luonteen tieltä, ja vieraat saavat totisesti kuulla olevansa meidän alueella.

Elmo "kasvattajansa" luona, ensimmäinen kuva jonka näimme hänestä

Kotimatkalla

Peikkoprinsessa ja Elmo kävelyllä

Ja tänään; rankan aamulenkin jälkeen sohvanvaltiaana

Mutta koska lemmikit on monikko, se tarkoittaa useampaa karvakaveria! Muutama päivä maalle muuttomme jälkeen peikkoprinsessan hamsteri kuoli. Paikataksemme pienen hamsterin jättämää suunnatonta aukkoa, päätimme hankkia uuden jyrsijän. Peikkoprinsessa toivoi hamsteria suurempaa ystävää, ja selatessani nettiä huomasin ilmoituksen 9kk ikäisestä marsuherrasta, joka on potkittu pois laumasta. Tiesin heti, että tämä minun pitää pelastaa. Niinpä mökkireissun yhteydessä haimme kotiin Vilin, joka oli tullessaan verisillä haavoilla, karvatuppoja puuttui sieltä täältä ja kaveri oli niin arka, ettei paljoa näyttäytynyt pesäkolostaan. 

Annoimme ajan kulua ja haavojen parantua, ja koska marsu laumaeläin, hankimme Vilille kaverin. Oikeastaan mieheni hankki.. :D Oli suloista, kun iso, raavas mies kantaa töistä tullessaan pientä pahvilaatikkoa, jota suojelee kuin suurtakin aarretta. Me emme peikkoprinsessan kanssa saaneet edes kurkistaa laatikkoon, haha! Mieheni nimesi marsunsa Teoksi teddykarvaisen turkin vuoksi. Tutustutimme marsuja puolueettomalla maaperällä runsaan ruoan merkeissä, mutta marsupojatpa eivät hyväksyneetkään toisiaan. Niinpä haimme Teolle vanhan hamsterin häkin, jota hieman modifioimme sopimaan marsun tarpeisiin ja Vili asustelee vanhassa pupun häkissä. Häkit ovat vierekkäin, joten he kuulevat ja haistavat toisensa. Näkisivät myös, mikäli marsuilla ei olisi niin huono näkö. Hassua, vaikka Teo onkin vähän vauva vielä, ja arkailee kun sitä koittaa esim. ottaa syliin, niin kyllä sai Vili kuulla kunniansa kun koitti isotella toiselle..

Vili-rohkea

Vili

Teo maastoutuu

Teo

Viriketoimintaa

Marsujen häkkien viriketoiminnasta vastaa Zooplus, jonka kautta herkkuhäkit, sillat ja marsujen ruoka tilattiin. Teon häkissä on myös laadukas juomapullo Zooplussalta, Vilille pitäisi tilata sellainen myös, sillä täyttäessäni vanhaa pulloa jäi siitä nokka käteen. Pientä askartelua ja se pelaa nyt, mutta kovin kauaa ei tällainen hätäratkaisu kylläkään toimi. Samalla kun marsut saivat kaikkea tarvittavaa, tilasin myös Elmolle herkkuja samasta puljusta. Valinnanvaraa oli jotain tuhat kertaa enemmän kuin Salon cittarissa, joten en voi kuin suositella. Ja paketti kannettiin kotiovelle jopa täällä maalla, vau!

Nyt, so long, palailen taas!

Edit: 

jumalauta että vihaan tätä Bloggeria välillä näiden kuvien vuoksi! Eikö ne saatana voi näyttää valmiissa tekstissä samalta kun tässä luonnoksessa, kysynpähän vaan?!