Vajaa vuosi sitten esittelin uuden perheenjäsenen, pikkuisen kisuneidin. Neiti kotiutui aivan loistavasti ja luottamus tuntui syntyvän silmää räpäyttämällä siitäkin huolimatta, että korvia jouduttiin hoitamaan aluksi aika tavalla.
Muutama kuukausi neidin kotiintulon jälkeen Facebookia selatessa huomasin, että toinen hellyyttävä kisuneiti etsii myös omaa kotia. Tuskin mietin kovin montaa hetkeä, kun olin jo naputellut viestiä Salon seudun eläinsuojeluyhdistykselle ja muutaman päivän kuluttua pääsinkin jo katsomaan tätä seuraavaa sydäntenvaltaajaa. Ja niinpä heinäkuun alussa meille muutti toinen kisuneiti!
 |
| misset |
Aluksi tyttö oli todella arka, ei tullut tykö, ei antanut koskea. Tutustuminen kissakaverin kanssa sujui hienosti, mutta ihmisiin luottamus loisti poissaolollaan. Puolisen vuoden kuluttua huomasin kuitenkin valtaavaa edistystä, misse uskaltaa tulla luokse, ilmoittaa kovaäänisesti kun olisi aikaa antaa apetta ja köllöttelee mielellään vieressä. Kissan-namuskat maistuvat hälle hyvin ja niidenkin saamisesta hän huolehtii itse kököttämällä laatikon edessä ja pitämällä meteliä. Parhautta on, kun arka, varuillaan oleva, epäluuloinen kissaneiti alkaa luottaa niin, että tulee viereen päiväunille. Rakkaudet! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti