Haha, may - day kuulosti enemmän vappua kuvaalta käännökseltä kuin perinteinen First of May.. Oma vappuni käynnistyi aamuvarhaisella, sillä peikkoprinsessaa ei enää seitsemän jälkeen nukuttanut. Mieheke lähti duuniin, joten vietimme peikkoprinsessan kanssa kiireetöntä aamua lastenohjelmien parissa. Mulla olisi siis ollut varsin paljon aikaa varautua illan rientoihin, mutta silti tuli kiire ja puolet asioista jäi hoitamatta.. Ehkä viime tippaan jättäminen on nyt jäänyt päälle, vaikka yleensä tapaan sentään suunnitella asiat hyvin etukäteen. Päätin siis kuitenkin nukkua vielä päiväunet, peikkoprinsessalle nekään ei kyllä maistuneet, mutta miehekkeen palauduttua töistä minä sentään sain hetken levättyä. Herättyäni se kiire sitten alkoikin..
Salon AMK-opiskelijat tapaavat joka vappu lakittaa kaupunkimme ensimmäistä asukasta esittävän patsaan joen rannassa. Täytyyhän meilläkin tällainen perinne olla, vaikka kyseessä onkin huomattavasti pienemmän mittakaavan tapahtuma kuin kaikkien tunteman Havis Amandan lakittaminen, tai Varsinais-Suomalaisille tutun Lilja-patsaan samainen perinne. Tänä vuonna siis minä, opiskelijayhdistyksen entinen pj, sain kunnian lakittaa oman Laurimme. Juhlapuheen ennen lakin laskemista piti paras ystäväni ja opiskelijayhdistyksen nykyinen puheenjohtaja.
Ensin puhe, sitten lakki.
Lakkinsa saanut herra ja valjaista irroittautuvat tytöt.
Lakittamisen jälkeen joimme asiaankuuluvaa kuohuviiniä puistossa säätä uhmaten. Vettä sateli välillä ja tuuli oli melkoisen raaka. Muutaman kuohuvan lasillisen jälkeen kylmyyttä ei toki enää edes huomannut ja matka jatkui piknikille Salojoen rantaan.
Eväinä jauhelihapizzaa ja salmiakkia.
Haalarimerkit ommellaan kun keretään.
Minua aikaisempaan puheenjohtajaan voi aina luottaa: mitä hänen kassistaan ei löydy, sitä ei todellakaan tarvita! Nenäliinojen, munkkien ja muun lisäksi sieltä löytyi myös neulaa ja lankaa. Kätevää, sillä joltakulta saattaa merkit tipahtaa vappumenossa! Kuvista näkee hyvin opiskelijoiden vappueleganssia upeissa, asiaankuuluvissa vermeissä. Kaikilla Turun ammattikorkekoulun Salon toimipisteessä opiskelevilla on tipunkeltaiset haalarit, kunhan viimeiset insinöörit vielä valmistuvat. Haalarit ovat kyllä opiskelijabileiden paras asuste, siitä tunnistan opiskelijan, ehkä jopa koulutusalan, se saa kuulumaan joukkoon ja se saa ehdottomasti likastua. Kaunis se ehkä ei ole, mutta sitäkin käytännöllisempi!
Vapunaattoon liittyi tänä vuonna kalenterijuhlan lisäksi toinenkin juhlanaihe. Rakkaat ystäväni kihlautuivat nimenomaisena päivänä ja minä sain tietää asiasta ensimmäisten joukossa. Tiedon sain juuri lakittamisen jälkeen, kun vielä killuimme nosturikorissa yläilmoissa. Tarkkaan harkittu juttu, oletan, sillä tasamaalla olisin varmaan kiljunut riemusta ja halannut ja laulanut ja niin edelleen. Sen verta hieno uutinen oli. :)
Onnelliset, vastakihlautuneet muruset.
Toivottavasti muutkin viettivät vappua nauttien hyvästä seurasta ja hyvästä juomasta. Meillä ainakin kuohuvaa oli enemmän kuin tarpeeksi, piknik toteutui päivällisestä sateesta huolimatta ja tunnelma oli katossa koko päivän. Sunnuntai vietettiin peikkoprinsessan kanssa tivoloiden ja löysinpä sanomalehdestäkin itseni. Seppä Lauri-patsaan lakitus oli jälleen uutisoinnin arvoinen juttu, ja sen tiimoilta minäkin olin lehdessä. En siis ollut tehnyt pahojani, jos jollekin tuli sellainen mieleen... :D
