tiistai 31. toukokuuta 2011

Hälsingar från Stockholm

Odotettu Ruotsin reissu on valitettavasti jo ohi, vaikka mieli vielä viipyileekin länsinaapurissa. Olen aina pitänyt Ruotsista, etenkin Tukholmasta, vaikka se ehkä onkin aika monen mielestä melko lame. Sydämeni kuitenkin sykkii ennemmin Gdanskille ja Tukholmalle, kuin ikimuodissa oleville Lontoolle, New Yorkille tai Pariisille. Totta tietysti on, että kyseisissä kolmessa kaupungissa en ole edes vieraillut, mutta tällä hetkellä näin. Viehätyn sekä Gdanskissa että Tukholmassa siitä, miten lähellä olen, ja silti niin kaukana. Tunnen olevani kotona, kun kuljen kapeita kujia kumpaisenkin vanhassa kaupungissa, ihastelen arkkitehtuuria ja nautin kivijalkapuotien ja -kahviloiden antimia. Vapaalla ollessani seuraan mieluusti arkiaskareitaan suorittavia paikallisia, ihailen heidän tyyliään, taitoaan ja rohkeuttaan monessa asiassa. Nautinto olisi suorittaa omatkin päivän pakolliset kauppakäynnit ja muut kauniissa, kulttuurisesti arvokkaassa ympäristössä tavanomaisen suomalaisen betonihelvetin sijasta. Rakkautta ovat vanhat kaupungit. <3 

Vanhaa kaupunkia
Myytävänä ollut ehkä maailman suloisin linnunpönttö :)

Tällä reissullamme pääsimme toki ihailemaan Tukholman Gamla Stania, ikiaikaista rakkauttani. Kävimme turisteilemassa myös Drottingholmilla, vierailimme linnan kirkossa ja näimme puolikkaan vahdinvaihdosta. Toki otimme myös lähestulkoon pakollisen valokuvan sisäänkäyntiä vartioivasta solttupojasta, joka olisi toki voinut ajella viiksensä..

Sotapoika  

Reissumme tarkoituksena ei kuitenkaan ollut niinkään  nähtävyyksien katselu, vaan huoltojoukkoina toimiminen. Isäni ja pikkuveljeni juoksivat siis Tukholma maratonin, joka järjestettiin tänä vuonna jo 33:tä kertaa. Isälleni maraton oli jo 21:en, pikkuveikalleni toinen. Kumpaneinkin juoksi aivan helvetin hyvin (tässä yhteydessä oli pakko käyttää voimasanaa); veljeni aika oli 3.34.50, isäni 5.17.30. Mieletöntä! Huoltojoukkojen tehtävän mukaisesti olimme matkan varrella kannustamassa kumpaakin, asiaankuuluvat Suomen liput heiluen. Jokainen sini-valkoisiin pukeutunut sai kyllä kannustusta meidän porukalta, ja huusipa joku meille takaisinkin "Suomi-Ruotsi 6-1" viitaten voitettuun jääkiekon maailmanmestaruuteen. Täytyy muuten sanoa, että kannustaminen Suomen lipun kera ei ehkä moniin vuosiin ole aiheuttanut paikallisissa niin pahoja katseita, kuin tänä vuonna.. :D

Suomalaiset Ruotsissa
Stadikalla odottamassa maaliin tulleita
Arkeen paluu odotti heti maanantaina, ei siinä mikään auttanut. Mieluusti olisin viivyttänyt visiittiäni pidemmäksikin, mutta täytynee yrittää käydä katselemassa kaupunkia jonakin vuonna ilman maratonin tuomia pakollisia ohjelmanumeroita. Niin paljon jää joka vuosi näkemättä ja kokematta!

2 kommenttia:

Feline kirjoitti...

21. kerran!! Vaikuttavaa (:

Anya kirjoitti...

Joo, se on tosiaan aika suoritus. Isi on mun sankari :)