Vuosi on alkanut ihan mukavasti, mitä nyt säässä olisi ajoittain parantamisen varaa. Täällä metsän keskellä asumisessa ei miinuspuolelle vaakaa voida laittaa (tähän mennessä ainakaan) muuta kuin talviset pikkutiet, jotka ajetaan kahdella vaihtoehdolla: kaasu pohjassa ja toivotaan että pysytään tiellä tai toivomalla ettei se oja tainnut ihan lähellä olla ja mennä hiljempaa. Kummassakin tavassa on huonot puolensa. Täysiä ajamalla ajaa tieltäkin reippahasti ulos, mutta hiljaa menemällä arvaa väärin ja se oja on siinä. Ja tsädäm, siellä ollaan. Tämä tosin sattui jo joulun jälkeen, mutta tuli mieleeni taas kun lunta tuiskuaa ja tie on kadoksissa. No, se siitä. Auto ja minä voimme edelleen hyvin. Muita ei ollut tapahtumapaikalla.
Olen taas tukkakriiseillyt. Millä päästä tästä hulluudesta eroon? Tiedostan, että on aivan täysin pelkkää tyhmyyttä värjätä edestakaisin hiuksia, koittaa kasvattaa niitä ja joutua leikkaamaan lyhyeksi koska ovat niin hamppua. Haloo, Anya, missä järki? Kuitenkin siis, hiukset ovat nyt punaiset. Kokeilin öbaut neljää tai viittä eri sävyä ennenkuin löysin hyvän. Muistaakseni väri oli Lorealin Creme Gloss tms., mutta sävyn nimi on Apple Love. Kuvat ovat jälleen totuttua Naked Truthia suoraan saunanraikkaasta minusta. Kännykkäkameralaatuisena, tottakai.
Olen myös onnistunut totaalisesti koukuttamaan itseni vanhoihin sarjoihin. O.C.:n katselin tuossa viime vuoden puolella, muistaakseni jo joskus kevään tienoilla. Sittemmin talven tullen löysin Netflixin, josta olen nyt seurannut Siskoni on noitaa. Oi taivas, miten rakastin tuota sarjaa teininä! Tänä päivänä se herättää kyllä reippaasti hilpeyttä, mutta on siinä edelleen se jokin, minkä vuoksi siitä pidän. Seuraavaksi varmaan Dawson´s Creek. :D Sitä ei kyllä luulisi tapahtuvan!
Lumista loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti