One lovely...

...blog.

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.

Blogini sai tunnustusta sulokkaalta Henniltä. Joten täältä pesee:

1. Arkivappaapäiväni vietän nykyään kotosalla kökkien, lähinnä läppäri sylissä sohvalla. Ennen rrrakastin laittautua ja lähteä kaupungille paseeraamaan, mutta. Mitä on tapahtunut?! Toki sitä pittää viimeistään sitten aktivoitua, kun peikkoprinsessa pittää noutaa päikkäristä kotia, mutta siihen mennessä en ylleensä ole saanut mittään aikaseksi. Hävettää oikeen myöntää moinen..

2. Teimme perheeni kanssa suuren päätöksen. Laitoimme tuvan myyntiin ja muutamme maalle. Moika! Toisinsanoen muutamme lähemmäs minun työpaikkaani, täydellinen talo nyt vain sattui löytymään maalta. :D Se on siis tässä kohtaa hyvä, että viihdyn kotosalla nykyjään, enkä ennää elä siitä korkkarikävelystä minihameessa kaupungilla. Arkiasuna toimii nykyään onepiece ja tulevaisuudessa tuulipuku ja lantsarit, pihatyöt <3

3. En oikeesti ole hylännyt sieviä vaatteita ja mukavaa tekemistä. Se vaan vaatii nykyään enemmän suunnittelua, liekö niin että olen aikuistunut... Tärkeintä on perhe, työt, koti ja koira. Ulkonäkö.. Se tulee prioriteettina nro 2.

4. On ollut aikoja, jolloin töihin meneminen on huvittanut suurinpiirtein saman verran kuin paskan syönti.. Tällä hetkellä kuitenkin nousen joka päivä tyytyväisenä siitä, että ole saanut niin ihanan työpaikan, jossa on niin ihana tehdä töitä niin ihanien työkavereitten kanssa. Ihanaa, eikö? :) Rehellisesti sanoen rrakastan työtäni!

5. Pikkuveikkani on aikuinen ihminen jo, muuta siitä huolimatta siitä on aina vähän kannettava huolta. Veikkapoika on ollut parhautta koko elämäni ajan, ja vielä toivon, että peikkoprinsessakin saisi elämäänsä yhtä tärkeän ihmisen.

6. Minulla on veikan lisäksi hurjan läheiset välit vanhempiini. Isiltä saa aina kysyä neuvoa asiassa kuin asiassa ja isi lohduttaa lastaan ottamalla edes kuvitteeliseen "turvasylkkyyn" jollei satuta olemaan samassa tilassa. Äitin kanssa taas puhutaan päivittäin puhelimessa, ja elämässäni olevat tärkeät asiat ovat lähes samoja kuin äitinkin. Sisutaminen, puutarhatyöt, eläimet. Siltikin luonteeltani olen enemmän isiä, sellaista "äääh, onko tolla nyt väliä" ja "älä nyt ressaa turhasta, kyllä se siitä" -meininkiä.

7. Viime aikoina olen kunnostautunut hurjasti omassa elämässäni. Olen jo aikoja mitannut omaa arvoani sillä, miten luonnonläheisesti pystyn elämään ja elän. Tämän vuoden aikana olen hankkinut kaksi asiaa uutena; peikkoprinsessan kura-asun ja ale-mekon, joka ei jättänyt minua rauhaan. Työkengät ovat vielä listalla, mutta muuten kaikki on saatu lahjoituksena tai hankittu kirppareilta tahi kierrätyskeskuksesta. Maalle muuttamisen jälkeen koitan olla omavaraisempi myös ruoan suhteen, ruokakauppa kun on se, jonne nykyään enimmät roponi laitan (laskujen jälkeen, siis). 

Siinähän ne, oli kyllä melekoisen vaikea keksiä. :)

..me.

Kuvassa poseeraa Anya uudessa ale-mekossaan ja lähes luonnollisessa hiusvärissään, puhumattakaan meikittömästä naamasta. :D

...dog.

Tällaiselle pikku-otukselle menetin sydämeni.. Nyt pittäis vaan miettiä, että onko aika otollinen Elmon kaverin hankintaan vai ei. Järki sannoo ei, sydän kyllä. Mutta kattokaa tuota söpöliiniä! <3

Culture in action

"Kylttyyri! Kylttyyri! Kylttyyri!

Tuo huuto on Suomessa syyri.
Mutt mikä on se kylttyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri."

-Eino Leino-

Tästä lähdetään siis. :) Olen kippeenä kotosalla, viettänyt tovin jos kaksi sohvalla parin viltin alla tuhiseva koira kainalossa ja villasukat tiiviisti jalassa. Nyt tuli mieskin kotiin, niin ei tarvii nousta edes keittämään hunajateetä itse. Haha, laiskuus!

Mutta, ajattelin nyt ilokseni kertoilla viimeisistä kulttuurinautinnoista. Juurikaan koskaan en ole mieltänyt bändien keikoilla käyntiä kulttuuriseksi toiminnaksi, mutta onhan sekin omalta osaltaan sitä. Niinpä siis viime aikaisia käyntejä kulttuurin saralla on Dead Shape Figuren keikka Salon Keikkamestassa. Musiikki ei missään nimessä ollut tyylistäni, mutta koska vietimme vapaa-iltaa mieheni kanssa silloin, toisin sanoen peikkoprinsessa oli isovanhemmilla hoidossa, niin päätin lähteä sulokkaan Hennin seuraksi, ja raahasinpa miehenikin mukkaan. Ilta oli erityisen hauska, mutta koska en juurikan fanita moista musiikkia, niin lähdimme kesken keikan kohti kotia. Dead Shape Figuren lämppäribändi kuunneltiin kokonaan, en edes muista mikä sen nimi oli, mutta niiden musiikki upposi minuun paremmin, toisin kuin kundien asenne. Jestas sentään, mitä ääliöitä.. :P

tytöt baarissa

Ystävänpäivä ei ole ikimaailmassa ollut minulle mikään suuri juttu. Inhoan sen vaaleanpunaisuutta ja teennäisyyttä, ja sitä että ihmiset, joista et kuule 364 päivänä vuodessa, kehtaavat laittaa "ihanaista ystispäivää juuri sulle, maailman mahtavimmalle kamuselle <3 <3 !!!!!" -viestejä tai kortteja tms. Ihanan teennäistä, saatana. Niiltä, joiden kanssa olen tekemisissä muinakin päivinä, hyväksyn tällaisen toiminnan, mutta mihinkään vaaleanpunaiseen sydänhässäkkään minua ei saa sortumaan. Eli ystävät rakkaat, elkää ottako itseenne kun en toivotellut ystävänpäiviä, tiedätte varmasti olevanne minulle rakkaita kaikkina muinakin vuoden päivinä. :) Anycase, ystävänpäivä oli hyvä päivä ajaa mies harrastuksiin ja lähteä peikkoprinsessan kanssa elokuviin. Elokuvissa käymme aina täällä Salossa, jossa on aivan ihana, vanhanaikainen ja varsin idyllinen elokuvateatteri Bio-Salo. Peikkoprinsessa on varsinainen Risto Räppääjä fani, joten illan elokuvaksi valikoitui itsestään selvästi Risto Räppääjä ja Viileä Venla. Itsekin pidän erityisen paljon Risto-leffojen värimaailmasta, kaikki on niin värikästä ja jollain tapaa viatonta. Myös äänimaailma on yleensä aivan loistava. Tämä uusin pätkä oli kuitenkin pettymys verrattuna aikaisempiin. Uusi Risto ei yltänyt räpillään lainkaan niihin suorituksiin kuin ensimmäisen leffan Risto. Nelli kyllä oli suloinen, kuten jokaisessa leffassa, ja tarinan opetus Viileän Venla myötä oli tosielämästä. Peikkoprinsessa tykkäsi hurjasti, ja sehän oli tärkeintä.

Seuraava kulttuurinen tapahtuma olikin heti seuraavana päivänä, kun kaverini kutsui minut ja ystäväni Teatteri Provinssiin seuraamaan perjantaina ensi-iltansa saavan Raid ja mustempi lammas ensimmäistä yleisökenraalia. Esityksessä Raidia näyttelee alkuperäisen Raidin, Kai Lehtisen, poika Aape Lehtinen. Ensimmäisessä kenraalissa ei vielä olla ehkä saavutettu sitä kaikkea, mitä valmiista esityksestä pitäisi löytyä. Raidissa olisi saanut vähäpuheisuudestaan huolimatta olla enemmän syvyyttä ja välillä tuntui että kohtaukset etenivät aivan turhan verkkaan. Hysteerisiä kikatuskohtauksia tarjoiltiin mahtavan jumppapojan muodossa, jolle ei voinut kuin hihitellä. Ja ystäväni oli aivan huippu rooleissaan! Henkilökohtaisesti pidän luonteeltaan kevyemmistä esityksistä, vaikka ajatuksia niiden kuulukin aina herättää. Raid ja mustempi lammas on varmasti katsomisen arvoinen pätkä, etenkin jos pitää dekkareista.

Seuraavaksi vuorossa on, mikäli saan tämän flunssan taittumaan, Salon Keikkamestassa esiintyvän Aikakoneen keikka. Siis kyllä, aivan oikein. Aikakoneen. :D Sinnekin riennän seuranani ihanainen punapää, Henni. :)

Viimeisenä liitän tähän muutaman kuvan ystävänpäivä-eleganssistani:

Hauskaa loppuviikkoa!

10 things that makes me smile

Tämän haasteen on esitellyt blogissaan sekä Insanity että Henni, ja myös Dahlia D.Vilin viimeisessä merkinnässä näkyy näitä jo tutuksi käyneitä värikkäitä pikkulaatikoita. Tarkoituksena on siis valita Just Little Things -sivuston lokeroista kymmenen eniten itseään miellyttävää. Siis sellaisia asioita, jotka saa hymykuopat talven kylmyydessä taas näkymään ja ilmeen kirkastumaan.

Tässä kymmenen kärki minun kohdallani:

 

Okei, niitä tuli 12, mutta parempaan karsintaan en pystynyt. Aluksi kohtia oli 36, nekin pitkän karsinnan tuloksena, joten olen tyytyväinen. :) Suosittelen tätä kaikille, nyt on hymy herkässä.

Ihanaa viikonloppua!