Hälsingar från Stockholm

Odotettu Ruotsin reissu on valitettavasti jo ohi, vaikka mieli vielä viipyileekin länsinaapurissa. Olen aina pitänyt Ruotsista, etenkin Tukholmasta, vaikka se ehkä onkin aika monen mielestä melko lame. Sydämeni kuitenkin sykkii ennemmin Gdanskille ja Tukholmalle, kuin ikimuodissa oleville Lontoolle, New Yorkille tai Pariisille. Totta tietysti on, että kyseisissä kolmessa kaupungissa en ole edes vieraillut, mutta tällä hetkellä näin. Viehätyn sekä Gdanskissa että Tukholmassa siitä, miten lähellä olen, ja silti niin kaukana. Tunnen olevani kotona, kun kuljen kapeita kujia kumpaisenkin vanhassa kaupungissa, ihastelen arkkitehtuuria ja nautin kivijalkapuotien ja -kahviloiden antimia. Vapaalla ollessani seuraan mieluusti arkiaskareitaan suorittavia paikallisia, ihailen heidän tyyliään, taitoaan ja rohkeuttaan monessa asiassa. Nautinto olisi suorittaa omatkin päivän pakolliset kauppakäynnit ja muut kauniissa, kulttuurisesti arvokkaassa ympäristössä tavanomaisen suomalaisen betonihelvetin sijasta. Rakkautta ovat vanhat kaupungit. <3 

Vanhaa kaupunkia

Myytävänä ollut ehkä maailman suloisin linnunpönttö :)

Tällä reissullamme pääsimme toki ihailemaan Tukholman Gamla Stania, ikiaikaista rakkauttani. Kävimme turisteilemassa myös Drottingholmilla, vierailimme linnan kirkossa ja näimme puolikkaan vahdinvaihdosta. Toki otimme myös lähestulkoon pakollisen valokuvan sisäänkäyntiä vartioivasta solttupojasta, joka olisi toki voinut ajella viiksensä..

Sotapoika

 

 

Reissumme tarkoituksena ei kuitenkaan ollut niinkään  nähtävyyksien katselu, vaan huoltojoukkoina toimiminen. Isäni ja pikkuveljeni juoksivat siis Tukholma maratonin, joka järjestettiin tänä vuonna jo 33:tä kertaa. Isälleni maraton oli jo 21:en, pikkuveikalleni toinen. Kumpaneinkin juoksi aivan helvetin hyvin (tässä yhteydessä oli pakko käyttää voimasanaa); veljeni aika oli 3.34.50, isäni 5.17.30. Mieletöntä! Huoltojoukkojen tehtävän mukaisesti olimme matkan varrella kannustamassa kumpaakin, asiaankuuluvat Suomen liput heiluen. Jokainen sini-valkoisiin pukeutunut sai kyllä kannustusta meidän porukalta, ja huusipa joku meille takaisinkin "Suomi-Ruotsi 6-1" viitaten voitettuun jääkiekon maailmanmestaruuteen. Täytyy muuten sanoa, että kannustaminen Suomen lipun kera ei ehkä moniin vuosiin ole aiheuttanut paikallisissa niin pahoja katseita, kuin tänä vuonna.. :D

Suomalaiset Ruotsissa

Stadikalla odottamassa maaliin tulleita

Arkeen paluu odotti heti maanantaina, ei siinä mikään auttanut. Mieluusti olisin viivyttänyt visiittiäni pidemmäksikin, mutta täytynee yrittää käydä katselemassa kaupunkia jonakin vuonna ilman maratonin tuomia pakollisia ohjelmanumeroita. Niin paljon jää joka vuosi näkemättä ja kokematta!

Auringonpaisteinen äitienpäivä

 Taidan olla vanhanaikainen, mutta minusta äitien- ja isänpäivinä aamiainen kuuluu tarjoilla vuoteeseen. Tämä haluni aiheuttaa valtavia paineita miehekkeelleni toukokuisin ja minulle marraskuisin. :D Miehekkeeni kun ei ole sen enempää keittiöhengetär kuin minäkään.. Tänä vuonna minulle kuitenkin tarjoiltiin vuoteeseen kahvia ja suklaapuffinsseja ilman suurempaa nurinaa. Näiden lisäksi sain kimpun valkovuokkoja ja peikkoprinsessan omakätisesti tekemän taulun, jonka ihan itse hakkasin seinälle yöpöytäni ylle. Äitienpäivänä kuuluu tietysti käydä tervehtimässä myös omaa äitiä. Miehekkeen äitiä kävimme juhlimassa jo lauantaina, jolloin oli aivan mielettömän hieno ilma! Grillasimme ja söimme ulkosalla, tytöt pikkutopeissa ja poijjaat t-paidoissa tai paidoitta. Vau!

Minun äitiäni, peikkoprinsessan mummua, kävimme juhlimassa siis sunnuntaina, jolloin silloinkin oli kaunis ilma. Aurinko helli meitä koko viikonlopun ja samalla linjalla jatkamme näemmä edelleen. Ihanaa! Keväisestä kauneudesta johtuen päälleni valikoitu mustaan sijaan jotain ihan muuta.. Nimittäin vaaleansinistä! Tämä mekko on alelöytö jostakin, niin järkyttävä, että jo suloinen. :)

Koruina kaulassani oli erittäin vähällä käytölle päätynyt valkoinen helmikoru, joka niinikään on alelöytö sieltä jostakin.. Toisena koruna kaulassani killui vaaleansininen organzanauha, johon olen itse joskus maailmassa pujottanut valkoisia helmiä. Ei mikään erityisen sievä viritelmä, mutta helmikorun ja mekon kanssa oikeastaan hyvännäköinen yhdistelmä.

Taidanpa nauttia kohtapuoliin yhden siiperin rankan työpäivän päätteeksi ja kevään kunniaksi. Hauskaa viikkoa kaikille!
 

We did it, now it´s done

Opinnäytetyö: valmis!!

 

Arvosana: kiitettävä!!

Esitimme työmme eilettäin ja meitä saapui kuulemaan niin sankka joukko kiinnostuneita, että kaikille ei riittänyt istumapaikkaa. Itse toivoin vain muutamaa kiinnostunutta kuulijaa, sillä vaikka yleensä koskaan en jännitä esiintymistä, niin tämän mittakaavan esitys sai perhosia vatsaani. Lopulta oli kylläkin kivaa esittää työ suurelle yleisölle, ja koska kehut saivat meidät punastelemaan esityksen päätteeksi, en ehkä voisi olla tyytyväisempi. :)) Esityksen päätteeksi takanamme suljettu ovi sai helpotuksen aallon leviämään kehooni ja oloni lähes euforinen. Me oltiin aivan sairrraan hyviä! Me rockattiin! Me osattiin! Vau! :D

-*-

Kouluhehkutuksen lisäksi hehkutan ihqua tukkaani, tosin pelkästään jakamalla kuvasaastetta. Verbaaliset taitoni on hetkeksi käytetty loppuun opparin tiimoilta ja akkujen latailu saattaa kestää tovin. Muutama hetki lepoa ja sarkasmia on varmasti taas varastossa!

Ossaan noi ilmeet. ^^