To do -list, year 2012

Huumaannuttavan ihanainen Henni on blogissaan laatinut tavoitteet tälle vuodelle, ja kävi nyt lävitse niiden toteutumisen. Samalla hän on listannut 20 uutta tavoitetta toteutettavaksi ensi vuonna. Tästä ajatuksesta innostuneena päätin itsekin kehittää "to do -listan", tosin vain 12 kohtaisen, kuten AA-kerhossakin. :D Ei vaan, siis 12 oikeasti siksi, että kuukausiakin on 12.

1. Käy teatterissa useammin kuin kerran vuodessa. Tänä vuonna saldona on kaksi kertaa, mutta tässä kohtaa enemmän on paremmin!

2. Lue kaunokirjallisuuden lisäksi jotain sivistävää. Tähän en laske mitään Historia-lehtiä tai Näin koulutat koiraasi -opuksia, vaikka ne sivistäviä onkin. Tarkoitan siis jotain oikeasti, todella sivistävää, kuten esim. jotain avoimen yliopiston kurssimateriaalia tms.
    

3. Suosi luomua ja jatka kasvislinjalla. Luomua ostan toki jo nyt aina, jos on mahdollista, ja kasvislinjalla meinaan toudellakin jatkaa. Luomun suosiminen tarkoittaa tässä kohtaa ruoan lisäksi kosmetiikkaa (okei, tääkin täyttyy aika pitkälle jo nyt) ja luonnonlääkinnän keinoja pikkuvaivoihin (näitäkin meillä on kyllä jo käytössä, mutta haluan oppia edelleen!)

4. Tapaa ihmisiä, etenkin ystäviä jotka asuvat kauempana, irl. Niin, sosiaalisen median yleistymisen vuoksi kahvittelut, siideröinti ja juoruilu on vaihtunut pikaiseen päivitykseen työpaikan kaffetauolla, kalsarikänneihin tietokoneen ääressä ja fb:n chatti-ikkunan liikakäyttöön.

5. Kokeile lajia, jota et ole ennen kokeillut. Jep jep. Tähän käy myös laji, jota olen pakon edessä joskus kertaalleen kokeillut, kuten esim. vesijumppa, joka kaikesta päätellen saattaisi olla jopa kivvaa!

6. Laihdu. Tää on näin yksiselitteinen kohta. Painoa pittää pudottaa, piste. 

7. Järjestä elämys peikkoprinsessalle. Tämän teenkin ylleensä joka kesä. Viime kesänä vuorossa oli elämyspuistoilua Särkänniemessä ja jotain ihanaa peräänkuulutan ensi kesäksikin!

8. Päätä tuleva asuinpaikka/työpaikka/koulu johon haet. Tsiding, ei mikään tavoite helpoimmasta päästä. Olen jo muutaman vuoden miettinyt paikkaa, johon asettua. Nyt olen sen päättänyt, mikäli pidemmän ajan työpaikkani on tuo, jossa aloitan tammikuussa. "Pidemmän ajan työpaikalla" tarkoitan muutamaa vuotta kestävää rupeamaa, vajaa vuosihan mulla on nyt sovittuna (\o/). Asuinpaikan tai työpaikan valinnanvaikeuden edessä myös seuraavan koulutuspaikan keksiminen riittää tähän kohtaan.

9. Järjestä kahdenkeskistä aikaa joka viikko lapsen, miehen ja koiran kanssa. Kaikki näistä ansaitsevat jakamattoman huomion edes kerran viikossa. (Helpommin sanottu, kuin tehty, tosin.)

10. Käy paikoissa, joissa et ole käynyt koskaan tai joissa käyntiä olet "vältellyt". Mieluummin molemmat. On paikka, jossa olemista rakastin ennen, mutta myöhemmin en. Tässä paikassa on muistoja tuhansia, ja haluaisin, että peikkoprinsessa näkee sen. Olisi hienoa käydä siellä, mutta katsotaan. Vaihtoehtoisesti käy myös sellainen paikka, jossa en ole ennen ollut. Ihan lähitienoolla sellaista ei ole, mutta seikkailu!

11. Nautiskele. Elämä on liian lyhyt pelkkään  niuhottamiseen, joten listaan tavoitteeksi myös nautiskelun. Kysessä ei kuitenkaan ole mikään viikottainen mässäysjuhla, vaan seura, uudet asiat, uudet paikat, tuoksut, hieronta, tunteet, muistot... 

12. Älä taaskaan kasva liian aikuiseksi. Klamydian sanoin: "musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla, enkä sitä halua..."

Siinäpä niitä vuodeksi. Hiukan ympäripyöreitähän nuo ovat, mutta ainakin ne on paremmin sovellettavissa. :D

Edit: Linkki Hennin blogiin toimivaksi!

Days of November

Kaunis, ihanainen Feline (kiitos!) antoi hiljaiselosta kärsivälle blogilleni tunnustusta;

Blog with Substance -tunnustuksen saaneen pitää:
- Kiittää tunnustuksen antajaa.
- Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle. (ou mai gaad..)
- Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
- Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja vastata kysymyksiin.

Satunnaiset asiat:

1. Olen aiemmin ollut ihan mieletön bilehile, nykyisellään kotihiiri kuvaa minua paremmin.

2. Oikeastaan en enää tiedä, miten sain ajan kulumaan ennenkuin minusta tuli äiti.

3. Peikkoprinsessan saaminen oli elämäni sekä mahtavin, että pelottavin päivä.

4. Viimeisen viikon ajan olen tuntenut mieletöntä kaipuuta ja paloa entisiin harrastuksiini.

5. Harrastaminen on jäänyt, sillä tapaan ottaa vapaa-ajan vietteeni melko vakavasti: lapsuuteni taisin asua tallilla, nuoruuteni teatterilla. Nyt on asuttava kotona, joten harrastaminen keskityy lähinnä käsitöihin.

6. Elämän suuria nautintoja on hyvä punaviini, jota en kuitenkaan juuri koskaan muista ostaa.

7. Olen lopettanut tupakoinnin, mutta silti se tuoksuu mielestäni tosi hyvälle. Olen kai vähän outo.

8. Eläinrakkaan luonteeni vuoksi koiran ja hamsterin lisäksi tahtoisin meillä asuvan ainakin hevosen, pupuja ja lisää koiria ja hamstereita. Mieheni mielestä toiveeni ovat luokkaa kirahvi, elefantti, harmaakarhu. Kuka muka rinnastaa hamsterin ja harmaakarhun? :D

Vastaukset:
Suosikkiväri: Vihreä

Suosikkieläin: Koira, hamsteri, hevonen...

Suosikkinumero: 9

Suosikki alkoholiton juoma: Vichy, eli oikeasti hiilihapotettu lähdevesi

Facebook vs. Twitter: Facebook
Intohimoni: Teatteri, museot, taide, vanhat rakennukset, arkkitehtuuri
Saada vai antaa lahja: Antaa
Suosikkikuvio: Kelttisymboli, jonka koen kuvaavan minua
Suosikkiviikonpäivä: Vapaapäivä
Suosikkikukka: Päivänkakkara

Vaikka tässä pitäiskin antaa tunnustus eteenpäin, niin nääh. Kuka tahansa on mielestäni ansainnut tän. :)

Muita marraskuisia asioita on ollut mm. Viron reissu äitin kanssa. Kävimme viettämässä laadukasta äiti-tytär aikaa, johon kuului mielettömiä juoruilutuokioita ja melkoinen määrä punaviiniä. :D Yövyimme kivassa, rauhallisessa Hotel Bernissä, joka sijaitsi huippupaikassa Aia -kadulla, lähellä satamaa, vanhaa kaupunkia ja Virukeskusta. Joka paikkaan pääsi siis kävellen, paitsi Rocca Al Mare -ostarille. Sinnekin onneksi pääsi käteväsi trollibussilla, joka lähti sekin kävelymatkan päästä, Virukeskuksen takaa. Kuvaaminen jäi tosi vähälle, sillä oli kaikkea muuta tehtävää ja puhuttavaa ja katseltavaa. Tässä kuitenkin kuva hotellin sisäpihasta ja sateessa virttyneestä Anyasta punaviinilasi kädessä:

Toisena aktiviteettina olen marraskuussa ehtinyt käydä peikkoprinsessan kanssa kulttuurin lähteillä. Tällä kertaa kävimme Salon Näyttämöllä yleisökenraaleissa katsomassa Rölli ja Metsänhenki, joka olikin ihan loistava, viihdyttävä esitys. Voin lämpimästi suositella kaikille lapsille ja lapsenmielisille.

Kuva: Markus Anttila

Sellaista täällä. Toivotaan, että sää pysyy yhtä lauhana, minä en ainakaan ole hetkeäkään talvi-ihmisiä. Nyt kynttilöitä!

Feeling blue

Lopetin työni seudun huipuimmassa työpaikassa viikoa ennen alkuperäistä suunnitelmaa ja ex tempore lomalle lähtö sai surun puseroon. Olen vollottanut kaksi päivää duunissa, tulee niin ikävä tota mahtavaa porukkaa! Onneksi ollaan vaihdettu puhelinnumerot kaikkien kanssa, facebook toimii ja muutama vuoro töitäkin on sovittu tuonne, vaikka aloitankin viikon kuluttua jo jossain muualla. Sitäkin toisaalta odotan, haasteet ovat tervetulleita! Silti vielä tämäkin päivä on mennyt siipi maassa, vaikka epäilemättä "paukkujen" kerääminen loman merkeissä tekeekin terää. Uusi työpaikkani sijaitsee Lohjalla, ja sinne on kaksi matkaa ajettavana edestakaisin.. Siihenkin asennoituminen on järkevää aloittaa heti, sillä en toudellakaan ole aamuihmisiä! :D

Lopputenttiin lukeminen voisi niin ikään olla peliveto, mutta eilisillan ainakin viihdyin mieluummin valokuvaamalla.. itseäni. :D Kamerani on edelleen paristoja vailla, mutta onneksi nykyisillä kännykkäkameroillakin saa napsittua suht ok laatuisia kuvia. Enkä ole ikinä ollut mikään helvetin hifistelijä tässäkään asiassa..

Se on kyllä komiaa, kun ainoa "kuvankäsittely"ohjelma jota osaa käyttää on paint... Nyt pittää lähteä ruoanlaittoon, peikkoprinsessan lisäksi meillä pitää majaa myös kummipoitsukka. Mukaisaa viikonvaihdetta!

Midsommar på landet

Juhannus kului perinteitä vaalien maalla, tosin tänään menen jo töihin taas, joten nautimme mökkitunnelmasta vain vuorokauden verran.
  

Viinistä, saunasta, kokosta, trampoliinista, hyvästä seurasta, lautapeleistä, juhannustaioista ja herkkuruoasta on loisto-juhannus tehty!

♥ - ♥ - ♥ 

Read and release!

Kummallista, että tällainen lukutoukka ja kierrättämistä harrastava (okei, vähän huono sanavalinta, sillä kierrättäminen ei kylläkään ole mikään harrastus vaan elämäntapa..) kuulee öbaut maailman parhaasta nettisivusta vasta nyt! Veljeni vaimoke vinkkasi minulle Tukholman reissun tietämillä tästä sivustosta samalla, kun lahjoitti minulle reissuluettavaksi mainion kirjasen nimeltään Vettä elefanteille. Kysessä on siis tietysti BookCrossing -sivusto. Sivustolle rekisteröidytään, jonka jälkeen sinne rekisteröidään ne kirjat, jotka haluaa laittaa kiertoon. Kirjan rekisteröimisnumeron avulla sen matkaa voi seurata vaikka maailman ääriin. Idea on siis suorastaan parhautta, etenkin kun lukunautintoja saa näin vaivatta ja omaa kirjahyllyään pystyy pitämään edes jonkunmoisessa järjestyksessä bookcrossaamisen avulla! Suosittelen sivustoa kaikille, jotka viihtyvät nenä kiinni kirjassa ja kokevat edes pienoista kierrätyshenkisyyttä.

 

"I´m not lost. I´m on a journey! 

Pick me, read me and release me.

Thank you." 

Soo hot that brains melt?

Vietän tänä kesänä kokonaiset kaksi viikkoa lomaa. Se on noin kaksi viikkoa enemmän kuin yleensä ja olen kovasti tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ensimmäinen lomaviikkoni pyörähti virallisesti käyntiin tänään, kun sateisen harmaa ja tuulinen päivä toivotti huomenet vasta pitkään nukutun yön jälkeen. Samanlaista säätä on kaiketi luvattu koko viikoksi, kuinkas muuten.. Olimme suunnitelleet monenlaista ulkoilmaohjelmaa peikkoprinsessan kanssa, ja itse asiassa meinaammekin huomenna lähteä säätä uhmaten Turkuun Seikkikseen. Ja sainhan minä tuossa viikonlopulla nauttia helteistäkin, joten kai sade on tervetullutta vaihtelua. 

Lauantaina salolaistuimme jälleen asteen verran, sillä kävimme katsomassa lastenmusikaalia "Salkkuna velhojen verkossa" Kulttuuritalo Kivassa. Näytelmä oli viihdyttävä ja suhteellisen hyvin toteutettu, vaikka näyttelijäkaarti koostuikin lähes yksinomaan pelkistä tenavista. Lauantaina celsiukset hyppäsivät tulipunaisen puolelle, joten kävely jokirannassa suht pienissä vaatteissa oli siltikin läkähdyttävä kokemus.

Rikkirevityt legginssit saattavat olla lame, mutta ainakin ne olivat ehjiä viileämpi valinta.. :D

Viikonloppuna oli siis varsin ihana ilma, lämpöä riitti ja satunnainen tuulenvire viilensi liian kuumina käyviä tunteita. Lauantai-iltana lähdimme ystävieni kanssa ottamaan pientä varaslähtöä kesälomaani ja suuntasimme Wanhaan Mestariin. Kapakka oli jokseenkin täynnä enemmän tai vähemmän humalaisia henkilöitä, mutta meidän seurueemme valloitti nurkkapöydän, jossa saattoi olla rauhaksiin. (Lähes jokaisessa postauksessa kekkeröinnin jälkeen ihmettelen salolaisten nihkeyttä viettää iltojaan baareissa, mutta viime lauantaina Nokian kesäjuhlien jälkeen juhlijoita riitti joka makuun..)
  

Kuumuus saattoi jonkunverran sumentaa harkintakykyämme, sillä ilta meni täysin teinimäisen hupailun merkeissä. Tosin mielestäni turha jäykistely on teineilyäkin teennäisempää ja porukastamme jokainen nauroi vatsalihaksensa koetukselle..

Nenät!

Ilta piti sisällään ihmeellisiä päähänpistoja..

Ja loppuillasta kaikki näytti siltä kuin olis katsonut kaljalasin lävitse!

Sellaista tällä kertaa! Hauskaa (toivottavasti helteistä!) viikkoa!

Hälsingar från Stockholm

Odotettu Ruotsin reissu on valitettavasti jo ohi, vaikka mieli vielä viipyileekin länsinaapurissa. Olen aina pitänyt Ruotsista, etenkin Tukholmasta, vaikka se ehkä onkin aika monen mielestä melko lame. Sydämeni kuitenkin sykkii ennemmin Gdanskille ja Tukholmalle, kuin ikimuodissa oleville Lontoolle, New Yorkille tai Pariisille. Totta tietysti on, että kyseisissä kolmessa kaupungissa en ole edes vieraillut, mutta tällä hetkellä näin. Viehätyn sekä Gdanskissa että Tukholmassa siitä, miten lähellä olen, ja silti niin kaukana. Tunnen olevani kotona, kun kuljen kapeita kujia kumpaisenkin vanhassa kaupungissa, ihastelen arkkitehtuuria ja nautin kivijalkapuotien ja -kahviloiden antimia. Vapaalla ollessani seuraan mieluusti arkiaskareitaan suorittavia paikallisia, ihailen heidän tyyliään, taitoaan ja rohkeuttaan monessa asiassa. Nautinto olisi suorittaa omatkin päivän pakolliset kauppakäynnit ja muut kauniissa, kulttuurisesti arvokkaassa ympäristössä tavanomaisen suomalaisen betonihelvetin sijasta. Rakkautta ovat vanhat kaupungit. <3 

Vanhaa kaupunkia

Myytävänä ollut ehkä maailman suloisin linnunpönttö :)

Tällä reissullamme pääsimme toki ihailemaan Tukholman Gamla Stania, ikiaikaista rakkauttani. Kävimme turisteilemassa myös Drottingholmilla, vierailimme linnan kirkossa ja näimme puolikkaan vahdinvaihdosta. Toki otimme myös lähestulkoon pakollisen valokuvan sisäänkäyntiä vartioivasta solttupojasta, joka olisi toki voinut ajella viiksensä..

Sotapoika

 

 

Reissumme tarkoituksena ei kuitenkaan ollut niinkään  nähtävyyksien katselu, vaan huoltojoukkoina toimiminen. Isäni ja pikkuveljeni juoksivat siis Tukholma maratonin, joka järjestettiin tänä vuonna jo 33:tä kertaa. Isälleni maraton oli jo 21:en, pikkuveikalleni toinen. Kumpaneinkin juoksi aivan helvetin hyvin (tässä yhteydessä oli pakko käyttää voimasanaa); veljeni aika oli 3.34.50, isäni 5.17.30. Mieletöntä! Huoltojoukkojen tehtävän mukaisesti olimme matkan varrella kannustamassa kumpaakin, asiaankuuluvat Suomen liput heiluen. Jokainen sini-valkoisiin pukeutunut sai kyllä kannustusta meidän porukalta, ja huusipa joku meille takaisinkin "Suomi-Ruotsi 6-1" viitaten voitettuun jääkiekon maailmanmestaruuteen. Täytyy muuten sanoa, että kannustaminen Suomen lipun kera ei ehkä moniin vuosiin ole aiheuttanut paikallisissa niin pahoja katseita, kuin tänä vuonna.. :D

Suomalaiset Ruotsissa

Stadikalla odottamassa maaliin tulleita

Arkeen paluu odotti heti maanantaina, ei siinä mikään auttanut. Mieluusti olisin viivyttänyt visiittiäni pidemmäksikin, mutta täytynee yrittää käydä katselemassa kaupunkia jonakin vuonna ilman maratonin tuomia pakollisia ohjelmanumeroita. Niin paljon jää joka vuosi näkemättä ja kokematta!

Auringonpaisteinen äitienpäivä

 Taidan olla vanhanaikainen, mutta minusta äitien- ja isänpäivinä aamiainen kuuluu tarjoilla vuoteeseen. Tämä haluni aiheuttaa valtavia paineita miehekkeelleni toukokuisin ja minulle marraskuisin. :D Miehekkeeni kun ei ole sen enempää keittiöhengetär kuin minäkään.. Tänä vuonna minulle kuitenkin tarjoiltiin vuoteeseen kahvia ja suklaapuffinsseja ilman suurempaa nurinaa. Näiden lisäksi sain kimpun valkovuokkoja ja peikkoprinsessan omakätisesti tekemän taulun, jonka ihan itse hakkasin seinälle yöpöytäni ylle. Äitienpäivänä kuuluu tietysti käydä tervehtimässä myös omaa äitiä. Miehekkeen äitiä kävimme juhlimassa jo lauantaina, jolloin oli aivan mielettömän hieno ilma! Grillasimme ja söimme ulkosalla, tytöt pikkutopeissa ja poijjaat t-paidoissa tai paidoitta. Vau!

Minun äitiäni, peikkoprinsessan mummua, kävimme juhlimassa siis sunnuntaina, jolloin silloinkin oli kaunis ilma. Aurinko helli meitä koko viikonlopun ja samalla linjalla jatkamme näemmä edelleen. Ihanaa! Keväisestä kauneudesta johtuen päälleni valikoitu mustaan sijaan jotain ihan muuta.. Nimittäin vaaleansinistä! Tämä mekko on alelöytö jostakin, niin järkyttävä, että jo suloinen. :)

Koruina kaulassani oli erittäin vähällä käytölle päätynyt valkoinen helmikoru, joka niinikään on alelöytö sieltä jostakin.. Toisena koruna kaulassani killui vaaleansininen organzanauha, johon olen itse joskus maailmassa pujottanut valkoisia helmiä. Ei mikään erityisen sievä viritelmä, mutta helmikorun ja mekon kanssa oikeastaan hyvännäköinen yhdistelmä.

Taidanpa nauttia kohtapuoliin yhden siiperin rankan työpäivän päätteeksi ja kevään kunniaksi. Hauskaa viikkoa kaikille!
 

We did it, now it´s done

Opinnäytetyö: valmis!!

 

Arvosana: kiitettävä!!

Esitimme työmme eilettäin ja meitä saapui kuulemaan niin sankka joukko kiinnostuneita, että kaikille ei riittänyt istumapaikkaa. Itse toivoin vain muutamaa kiinnostunutta kuulijaa, sillä vaikka yleensä koskaan en jännitä esiintymistä, niin tämän mittakaavan esitys sai perhosia vatsaani. Lopulta oli kylläkin kivaa esittää työ suurelle yleisölle, ja koska kehut saivat meidät punastelemaan esityksen päätteeksi, en ehkä voisi olla tyytyväisempi. :)) Esityksen päätteeksi takanamme suljettu ovi sai helpotuksen aallon leviämään kehooni ja oloni lähes euforinen. Me oltiin aivan sairrraan hyviä! Me rockattiin! Me osattiin! Vau! :D

-*-

Kouluhehkutuksen lisäksi hehkutan ihqua tukkaani, tosin pelkästään jakamalla kuvasaastetta. Verbaaliset taitoni on hetkeksi käytetty loppuun opparin tiimoilta ja akkujen latailu saattaa kestää tovin. Muutama hetki lepoa ja sarkasmia on varmasti taas varastossa!

Ossaan noi ilmeet. ^^

May - day

Haha, may - day kuulosti enemmän vappua kuvaalta käännökseltä kuin perinteinen First of May.. Oma vappuni käynnistyi aamuvarhaisella, sillä peikkoprinsessaa ei enää seitsemän jälkeen nukuttanut. Mieheke lähti duuniin, joten vietimme peikkoprinsessan kanssa kiireetöntä aamua lastenohjelmien parissa. Mulla olisi siis ollut varsin paljon aikaa varautua illan rientoihin, mutta silti tuli kiire ja puolet asioista jäi hoitamatta.. Ehkä viime tippaan jättäminen on nyt jäänyt päälle, vaikka yleensä tapaan sentään suunnitella asiat hyvin etukäteen. Päätin siis kuitenkin nukkua vielä päiväunet, peikkoprinsessalle nekään ei kyllä maistuneet, mutta miehekkeen palauduttua töistä minä sentään sain hetken levättyä. Herättyäni se kiire sitten alkoikin.. 

Salon AMK-opiskelijat tapaavat joka vappu lakittaa kaupunkimme ensimmäistä asukasta esittävän patsaan joen rannassa. Täytyyhän meilläkin tällainen perinne olla, vaikka kyseessä onkin huomattavasti pienemmän mittakaavan tapahtuma kuin kaikkien tunteman Havis Amandan lakittaminen, tai Varsinais-Suomalaisille tutun Lilja-patsaan samainen perinne. Tänä vuonna siis minä, opiskelijayhdistyksen entinen pj, sain kunnian lakittaa oman Laurimme. Juhlapuheen ennen lakin laskemista piti paras ystäväni ja opiskelijayhdistyksen nykyinen puheenjohtaja. 

 Ensin puhe, sitten lakki.

Lakkinsa saanut herra ja valjaista irroittautuvat tytöt.

Lakittamisen jälkeen joimme asiaankuuluvaa kuohuviiniä puistossa säätä uhmaten. Vettä sateli välillä ja tuuli oli melkoisen raaka. Muutaman kuohuvan lasillisen jälkeen kylmyyttä ei toki enää edes huomannut ja matka jatkui piknikille Salojoen rantaan.

Eväinä jauhelihapizzaa ja salmiakkia.

Haalarimerkit ommellaan kun keretään.

Minua aikaisempaan puheenjohtajaan voi aina luottaa: mitä hänen kassistaan ei löydy, sitä ei todellakaan tarvita! Nenäliinojen, munkkien ja muun lisäksi sieltä löytyi myös neulaa ja lankaa. Kätevää, sillä joltakulta saattaa merkit tipahtaa vappumenossa! Kuvista näkee hyvin opiskelijoiden vappueleganssia upeissa, asiaankuuluvissa vermeissä. Kaikilla Turun ammattikorkekoulun Salon toimipisteessä opiskelevilla on tipunkeltaiset haalarit, kunhan viimeiset insinöörit vielä valmistuvat. Haalarit ovat kyllä opiskelijabileiden paras asuste, siitä tunnistan opiskelijan, ehkä jopa koulutusalan, se saa kuulumaan joukkoon ja se saa ehdottomasti likastua. Kaunis se ehkä ei ole, mutta sitäkin käytännöllisempi!

Vapunaattoon liittyi tänä vuonna kalenterijuhlan lisäksi toinenkin juhlanaihe. Rakkaat ystäväni kihlautuivat nimenomaisena päivänä ja minä sain tietää asiasta ensimmäisten joukossa. Tiedon sain juuri lakittamisen jälkeen, kun vielä killuimme nosturikorissa yläilmoissa. Tarkkaan harkittu juttu, oletan, sillä tasamaalla olisin varmaan kiljunut riemusta ja halannut ja laulanut ja niin edelleen. Sen verta hieno uutinen oli. :) 

Onnelliset, vastakihlautuneet muruset.

Toivottavasti muutkin viettivät vappua nauttien hyvästä seurasta ja hyvästä juomasta. Meillä ainakin kuohuvaa oli enemmän kuin tarpeeksi, piknik toteutui päivällisestä sateesta huolimatta ja tunnelma oli katossa koko päivän. Sunnuntai vietettiin peikkoprinsessan kanssa tivoloiden ja löysinpä sanomalehdestäkin itseni. Seppä Lauri-patsaan lakitus oli jälleen uutisoinnin arvoinen juttu, ja sen tiimoilta minäkin olin lehdessä. En siis ollut tehnyt pahojani, jos jollekin tuli sellainen mieleen... :D

Spring 'n' friends

Pussikaljailu kauniina kevätiltana hyvien ystävien seurassa on mitä parhainta. :) Kuvia otettaessa minä hepuloin, naurulle ei meinannut millään tulla loppua, joten kaikissa kuvissa on valitettavasti samanmoinen vamma-asento. :D Mut mitäpä tuosta, ehkä kuvasta välittyy kuitenkin pääasia, eli se, että hauskaa tosiaan oli.

Salon AMK-opiskelijat ry järjestää joka kevät vuotuisen Landerundin. Tänä vuonna rundireittinä oli AMK - Kuusjoki - Somero - Koski TL - Paimio - Halikko - Salo. Ylläolevat kuvat on otettu Somerolta, jossa kohteena oli Jussin baari. Tosin Ruokamarket Somero taisi saada suurimman osan opiskelijoista, marketin pubeja edullisempi alkoholijuoman hinta houkuttelee helposti köyhiä opiskelijanplanttuja.. :D Rundilla pidettiin myös tietovisaa, jonka kaikki kysymykset liittyivät politiikkaan viimeviikkoisten eduskuntavaalien jälkimainingeissa. Olutta ja politiikkaa, KÄY! (Minä tosin olin kovassa flunssassa, joten kisakunto ei oikein ollut kohdillaan. Muiden nauttiessa virvokkeita, minä nappailin särkylääkettä ja nenäsuihketta..)

Paimiossa piipahdimme Putkassa, jossa en ollut ennen käynytkään. Sen vuoksi otin näitä yleissivistykseen kuuluvia Putka-kuviakin. Alimmassa päädyin kettinkeihin! :D 

Loppukevennyksenä vielä kuva erittäin flunssaisesta Anyasta. Onneksi sain rundilta kyydin kotia keskenkaiken, kuume oli noususuhtainen ja väsy painoi päälle. Nyt makoilen sängyssä peiton alla, villasukat jalassa ja höyryävän kuuma teemuki vieressä, haaveillen kebabista, jota en ole vieläkään saanut ja pidän peukkuja toipumisen suhteen. Maanantaina pittää kyläillä äitillä ja tiistaina on taas töitä. :) Muutama päivä on siis vielä aikaa parannella itseään. Mukaisaa pääsiäistä siis vaan kaikille, syökää paaljon munia!

Millainen minä olen?

Bongasin Felinen blogista (joka on löytänyt jonkun blogista..) tällaisen persoonallisuustestin. Olen usein ajatellut, että olen vaikeasti kategorisoitavissa (miten tää sana oikeen taipuu?!) ja siksipä siis näppäsin äkkiä linkkiä joka vei minut itseni luokittelun salaiseen maailmaan. 

Tällainen minä siis olen testin mukaan:

 Luova individualisti

yksilöllinen * syvällinen * tunnerikas * intuitiivinen * ainutlaatuinen * ilmaisuvoimainen * vahva * herkkä * itseään ilmaiseva * syvällinen * aito * intensiivinen * oivaltava * pohdiskeleva * romantikko * intohimoinen * esteetikko * taiteellinen * omintakeinen * dramaattinen * vetäytyvä * tunteellinen * 

 

Parhaimmillaan: luova, syvällinen ja ilmaisuvoimainen

Huonoimmillaan: loukkaantuva, oikutteleva, ylitunteellinen

 

 4-tyyppiä motivoi aitous ja yksilöllisyys

"Minusta tuntuu hyvältä se, että saan toteuttaa itseäni yksilöllisellä ja luovalla tavalla. Aistin herkästi erilaiset tunnelmat ja muiden ihmisten mielialat. Haluan erottua joukosta omana aitona itsenäni."

   Lisää 4. tyypistä täältä.

Minussa on hieman myös tätä: 

 Avulias huoltaja

auttavainen * ystävällinen * sydämellinen * ihmisläheinen * empaattinen * kannustava * huolehtivainen * välittävä * palveleva * antelias * tunteikas * miellyttäjä * parantaja * hoivaava * rakastava * ymmärtäväinen * lämminhenkinen * tuttavallinen * neuvoja * tunnollinen * uhrautuvainen * toisia varten *
 Lisää 2. tyypistä täältä.

Yllättävän paikkansapitäviä adjektiiveja kyllä! :D