interior design trade fair

Turun messu- ja kongressikeskuksessa vietettiin viime viikonloppuna Rakentaminen & Sisustaminen -messuja. Mekin päätimme sunnuntai aamupäivällä lähteä katsastamaan messutarjontaa. Täytyy sanoa, että olimme kyllä pettyneitä. Messuseurana minulla oli äiti, jonka sisustussilmä vetää kyllä vertoja ammattilaisille! Harmi siis, ettei tällä kertaa tarjonta oikein vakuuttanut.

 

Ainoat ostokseni tein Pintanikkareilta, jotka myivät pintakäsittelyaineita. Toivon siitä olevan apua vanhaan olohuoneenpöytääni, johon peikkoprinsessa kaatoi vahingossa vettä. Tottakai siis tuurillani siinä kävi niin, että vesi imeytyi pöydällä olleen naistenlehden alle, ja sitä irrottaessani sain pöydän päälimmäisen lakkakerroksen mukaan. Myyjäpoika, joka oli hurjan mukava ja asiantunteva, kertoi aineen olevan omiaan juuri tällaisille vaurioille. Vielä en ole päässyt testaamaan, mutta odotukset ovat korkealla.

Muutama muu näytteilleasetteja jäi kyllä kaihertamaan mieltäni, ja voi olla että täytyy tehdä nettikauppatilausta vielä perään. Esim. lietolainen Mielikuvat myy ihania sisustustarroja, joita pitkään katselin messuillakin. Tarroja oli monenlaisia ja -värisiä, vaikka tietysti heillä oli mukana vain rajattu valikoima, jonka takia itseasiassa ostokset jäivätkin tekemättä. Olen toki jo ehtinyt vähän vilkuilla nettikauppaa, sillä prinsessan huone melkein pakosti vaatii ihanaa mietelausetta seinälleen.

Toinen asia, jota jäin haikailemaan, on uusi kukkaro. Hätäpäissäni sen melkein ostinkin, mutta sitten minut palautettiin maanpinnalle kovan hinnan vuoksi. Kyseessä oli jokin sisustussuunnittelija, jolla oli myös pieni puoti nettikauppoineen, jossa myydään mm. ihania hollantilaisen PiP Studion tuotteitta. Ja juuri tällaiseen PiP -lompakkoon ihastuin! 

Eipä vain tulisi mieleenikään tuhlata lompakkoon niin paljoa. Tuotteet olivat kyllä erittäin söpöjä, eikä niitä ole tehty kankaita tuhlaten. Jokainen kukkaro/laukku/läppärisuoja on uniikki kuosiltaan, vaikka käytetty kangas onkin samaa. Siinä nimenomaisessa lompakossa jota ihailin, oli enemmän tuollaisia sinisävyjä ja vähemmän noita kukkakuvioita. Täytynee toteuttaa haave tästä kukkarosta kunhan Suomeen saadaan joku kattavan valikoiman omaava jälleenmyyjä. :) Sitä odottellessa!

kuvat paitsi lompakko: täältä

lompakko: guuglattu

aaargh

Tänään minua ärsyttävät huipusti:

• Ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken sinusta vain yhden roolin perusteella. Se, millainen olen äitinä, ei kerro mitään siitä millainen olen työssäni. Se, millainen olen ystävieni seurassa vapaalla, ei kerro mitään siitä miten hoidan lemmikkini. Ja varsinkin; se, millainen olen töissä, ei todellakaan kerro koko totuutta siitä, millainen olen muussa elämässäni. Hymyilen, mutta se ei aina tarkoita sitä että olisin onnellinen. Joskus olen huonotuulinen, vaikkei se välttämättä johdu juuri sinusta. Älä arvostele elämääni vain yhden palasen perusteella. Et todellakaan ole nähnyt vielä koko kuvaa.

• Ihmiset, jotka käyttävät kirjoittaessaan x:ää. "voisix tulla muutamax tunnix kylään?" "pääsi onnex hetkex rentoutuu!!1!" "mix mä?" Aargh. Kuvittelin x-villityksen jääneen kuin sukupolvemme kasvoi peruskouluikäistä vanhemmaksi, mutta niin, kaikkihan eivät toki kehityksen rattaissa pysy.

• Ihmiset, jotka esim. sosiaalisessa mediassa lähestyvät sinua tuhat kertaa kaveripyynnöin tms. eivätkä muutamasta ensimmäisestä vinkistä ymmärrä, että kiitos, anna olla. Joko en tunne sinua, tai en välittäisi tuntea. 

• Ihanan värinen huulipuna, johon et millään onnistu löytämään oikean väristä rajauskynää. Voi miten elämä olisi helpompaa, jos sen löytäisin.

• Puhelu, jonka soitat kysyäksesi nopeasti asiaa, koska kiire, ja kohteliaisuuttasi päädyt jorisemaan jonninjoutavia varttitunniksi. Ja olet myöhässä.

Hmm. Siinä ne taisivat ollakin. Haha, helpottipa se mieltä. Vaikka tulen kyllä aina näkemään punaista kohdan kaksi vuoksi.. Kiitos ja näkemiin, Anya kuittaa.

tunnustus

Henni paiskasi minua  Kaunis blogi -haasteella, jonka ideana on kertoa itsestään kahdeksan faktaa, ja heittää tunnustus sen jälkeen eteenpäin kahdeksalle kanssabloggaajalle. Kiitos Henni!

1. Tähän kypsään kohta 30-vuoden ikään mennessä olen ehtinyt saavuttaa suurinpiirten ne asiat joita nuorempana ajattelinkin; minulla on mies, lapsi, koira ja omakotitalo. Minulla on ammatti ja hyvä työ. Voin siis olla ylpeä itsestäni.

2. Olen luonteeltani perfektionismiin taipuvainen, ja tämä näkyy sekä työssäni että kotielämässäni. 

3. Pelkään vanhoja hissejä. Ennen pelkäsin myös tv-lupatarkastajaa, mutta niitähän ei enää onneksi ole.

4. Rakastan kotiani. Minusta on tullut todellinen kotihiiri, enkä enää välittäisi paljon muualla ollakaan. Siitä huolimatta nautin kyllä suuresti ystävieni seurasta ja arjen irtiotoista.

5. Nautin mielettömästi saunomisesta. Voisin käydä saunassa melkein vaikka päivittäin, jos ihoni kestäisi sen. Kesällä on ihana vihtoa oikein sielunsa kyllyydestä ja jälkeenpäin ottaa kylmä olut.

6. Olen hieman "kaikki minulle nyt heti"-ihminen, eli kun saan päähäni jotain niin se täytyisi päästä toteuttamaan samoin tein. Näin vanhemmiten (haha) olen kyllä oppinut hieman kärsivällisyyttäkin.

7. Tämän vuoden alku on aikuiselämäni ehkä ensimmäinen, jolloin ajattelin ilolla uuden ajan koittavan enkä vain murehtinut vanhan menettämistä. Luopumisen tuska liittyen vuodenkulkuun on aina ollut jännä tunne, surullinen, josta olen kuitenkin halunnut pitää mahdollisimman pitkään kiinni.

8. Olen oppinut ihan vasta arvostamaan osaamistani elämän eri saroilla. Tämä liittyy vähän kohtaan 2, sillä usein koitan tavoitella sitä täydellisyyttä. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt myös hetkeksi pysähtyä ja avaamaan silmäni sille, mikä ei vaadi enää mitään lisää.

Tämän saa napata kaikki ne bloggaajat jotka sattuvat lukemaan. :) Olen laiska haastamaan ketään.

 ps. friday = inkday !